Photobucket

Kuvassa on hyvin paljon laittomuuksia, joten muistutamme, että se on lavastettu. Ensinnäkin meitä istuu tässä kaksi, olemme aivan liian pieniä ja nuoria ajamaan tällaista ruohonleikkuria, meillä ei ole kuulusuojaimia ja varpaatkin ovat harmillisesti paljaana. Toisaalta moottori ei ole käynnissä, joten ei tämä kovin iso rikos voi olla.

Pirjolla on shortsiasu pinkkiä ja turkoosia, Purjo valitsi pinkin oheen violetin. Soinnumme aika riitaisasti keltaiseen ajopeliimme, jonka logo on tuossa ihan etualalla. Kyllä kiitos, sponsoriksemme saa ryhtyä, jos on sellainen olo. Tämä jos mikä on sitä tuotemainontaa (ja osin myös osaamattomuutta rajata kuva oikein).

Oikeastaan meistä ei ole ajelemaan näin isoja koneita, mutta aina sitä voi vähän aikaa leikkiä, että on Kimi Räikkönen ja  tarrata rattiin kiinni, pärisytellä huulilla PRRRRRR ja ehkä joskus myös kaarteessa hidastaa vauhtia PUT-PUT-PUT kuin kaksitahtimoottorilla ikään. Lisäksi voi nojailla rennosti istuimen selkänojaan ja huiskutella armollisesti ohikulkijoille tai vaikka niille, jotka sattuu ohittamaan. Aika vähän on tullut ohiteltua pysähtyneellä menopelillä, mutta voihan olla, että joku lintu kävelee takaperin vastaan.

Nurmikon leikkaaminen on siitä lystiä hommaa, että mitä enemmän vihreää kenttää on, niin sitä suurpiirteisempi voi leikkuuvaiheessa olla. Meilläkään ei ihan jokaista ruohotupsua tai itsepäistä leinikkiä niitellä nurin vaan aina joskus voidaan jättää kokonainen kukkaketokin loistamaan. Toisinaan taas voi käydä niinkin, että se huolella varjeltu kukkapenkki osuu leikkurin teriin ihan vahingossa, ja niin joudutaan heittämään hyvästit vaikka pionille. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voimme vakuuttaa, että aika moni kasvi toipuu lähes entiselleen viimeistään seuraavaksi vuodeksi, vaikka joutuisikin ennakoimattoman ja odottamattoman leikkuriväkivallan uhriksi.