Kotiliesi suunnilleen vuodelta 1923 toivoo, että kaupunkilaiset ymmärtäisivät alkukesän ongelmat maalla. Kellarit on tyhjennetty hilloista ja soseista, uusi sato on vasta kukkina puissa ja tarjoilut siksi hieman vähäisemmät kuin kaupungissa, jossa on melkein koska tahansa myynnissä niin rusinoita kuin muutakin kuivattua hedelmää. Maalaisemännän pelastus on raparperi, joka maittavana ja kesäisen kepeänä sopii niin kiisseleihin kuin paistoksiinkin. Nirppanokkaa kaupunkilaisvierasta voi kestitä sen ohessa vaniljalla maustetulla valkokastikkeella tai vaihtoehtoisesti kermavaahdolla. Kotilieden ensimmäisen kymmenvuotiskauden lehtivuosikerrat ovat varmaan opettavaisinta aikakauslehtitarjontaa, mihin olemme milloinkaan tarttuneet.

Tarjoiluehdotuksista innostuneina olemme asettautuneet kohtalaisen ison raparperinlehden alle nauttimaan iltapäivän hetkestä. Tästä varsinaisesta auringonvarjoraparperista ei enää varmaan kannata kiisseliä tehdä, sen verran paksu ja puumainen se on varreltaan. Pirjolla on kukallinen trikoomekko Purjon luottaessa merihenkiseen raitaan. Siinä missä Pirjon mekossa on aplikoituna helmakankaasta tuttu kukka, on Purjolle ommeltu kaksi ankkurikuvioista nappia.

Tästä saimme oivan aasinsillan tuleviin tapahtumiin. Jos kaikki käy niin kuin pitäisi, lähdemme ihan lähitulevaisuudessa Tukholmaan katsomaan, millainen juhlatunnelma siellä on ennen prinsessahäitä. Pakkaamme jo laukkuja innolla, vaikka lähtöön on aikaa monta yötä ja toistaiseksi on vähän epäselvää, mahdummeko mukaan ollenkaan. Olisi hienoa nähdä kuninkaanlinna ja tunnelbana. Ehdottomasti odotetuinta ja mukavinta olisi päästä tutustumaan suklaamoussetarjontaan laivalla. Miksi muuten ei koskaan myydä illalliskortteja pelkkään jälkiruokapöytään?