Asuista voinee arvata, että jonkun muutaman vuoden mittainen suunnittelu ja hermoilu ja vaaleanpunaisten tyllipussien nysvääminen on tänään päättynyt sanaan "tahdon". Olimme paikalla vain kohtuullisen etäisinä vieraina, vähän niin kuin talontäytteenä, mutta varmuuden vuoksi pukeutuneina näinkin juhlavasti. Olisihan voinut käydä niin, että kaikki morsiusneidot olisivat juuri tänään sairastuneet paiseruttoon tai äärettömän tarttuvaan aivokuumeeseen, jolloin meitä olisi tarvittu heittelemään ruusun terälehtiä hääparin edelle. Ihan tähän väliin: kuka kumma sen kirkon välillä siivoaa, kun vihkimisiä on puolenkin tunnin välein? Jos nimittäin sattuu edellisellä hääparilla olemaan vääränväriset, täysin tunnelmaan sopimattomat lattiasotkut.

Näiden häiden pääväri oli harmaalla taitettu tumma roosa (oikein tyylikäs) ja sitä korostamassa syvä sammaleenvihreä sekä hitunen hopeaa. Tämä on tärkeä tieto kaikille niille, joiden mielestä asia on jotenkin merkittävä. Meitä kiinnosti enemmän kakku,  ja iäkkäämmät naishenkilöt paneutuivat häälahjapöydän sisältöön arvioiden salamannopeasti  lahjat rahana. Melkein kuulimme kassakoneen kilinän sisäisen laskutoimituksen yhteydessä.

Morsian oli kaunis ja sulhanen kalju, vieraat käyttäytyivät asiallisesti eikä mitään kovin suurta etikettivirhettä tapahtunut ainakaan siihen mennessä, kun me paikalla olimme. Nykyaikaisten häiden tapaan osa juhlaväestä jäi jatkamaan ilonpitoa aamuyölle asti, ja me talontäytteet ymmärsimme kakunleikkaamisen jälkeen, että lahjaan uhraamamme rahasumman verran on nyt saatu vastinetta ja on aika kiittää.

Emme siis joutuneet tuntemaan myötähäpeää anopinryöstön tai sen ikiaikaisen tuolileikin seuraamisesta. Ehkä ne jätettiin näissä häissä väliin, vaikka kaason ohjelmakansio olikin aika täynnä lippusta ja lappusta ja minuuttiaikataulua kampaajasta pitopalvelun poistumiseen asti. Aikuisten oikeasti: kaasolla oli kansio, jossa oli kaikki mahdollinen tarvittava tieto alkaen vihkipapin puhelinnumerosta ja päätyen ohjeeseen häälahjojen poiskuljetuksesta. Näissä häissä hän ei juhlinut vaan toimi kuin matkaopas Kanariansaarilla. Tuolla on vauvala ja tuolla wc, laktoositon ruoka on merkitty selkeästi, lisää vettä saa sivupöydältä, hyttysmyrkkyä on eteisessä vapaasti jaossa, laastaria löytyy laukusta, pieni hetki jne. Syvä osanottomme! Toivottavasti morsian ymmärsi arvostaa työtään.

Kakku oli melkein yhtä hyvää kuin prinsessakakku laivalla. Me olimme onneksi niin myöhään kakkujonossa, että saatoimme napata lautaselle marsipaaniruusut. Jostain syystä aikuiset aina kursailevat herkkujen ääressä, että enhän minä nyt koristeita syö, hyvänen aika. Ja jokainen tietää, että mielensä tekee ihan kamalasti leikata se palanen niin, että saa ruusun tai muun syötävän koristeen. Se muovinen hääparinkuva muuten ei ole syömäkelpoinen (nimimerkillä "kokeiltu on").