Photobucket

Tänään on ollut erityisen työntäyteinen päivä. Löysimme eilen oivaisalta kauppapaikalta kohtalaisen vilkkaasti liikennöidyn reitin varrelta selkeästi meitä odottava rakennuksen, joka suorastaan aneli päästä kioskiksemme. Pienellä pintaremontilla ja informatiivisilla kylteillä saimme siitä mielestämme lämminhenkisen ja tunnelmallisen viivähdyspaikan. Siellä on jopa sähköt, vaikka se lähin sähköpylväs ei tuonne blogin alalaitaan laittamassamme kuvassa näykään. Tila on aika pieni, joten suunnittelemamme terassi on tulevaisuudessa tarpeen. Asiakkaitakin on jo käynyt, voisimme sanoa, että ihan ruuhkaksi asti. Laitoimme heistäkin kuvan, jotta näette, miten malttamattomia kaikki olivat juuri ennen avajaisia.

Asuvalintamme on näin hellepäivänäkin meille niin tyypillistä reipasta raitaa. Pientä keskustelua käytiin siitä, pitäisikö olla ihan yhtenäinen työasu, mutta koska yksimielisyyttä väristä ja mallista oli mahdotonta saavuttaa, niin päädyttiin tähän ratkaisuun. Värillä ei ole väliä, eikä mallilla tai kuosillakaan. Asiakkailtakaan emme vaadi kovin kummoista puvustusta, kunhan on omasta mielestä sopiva.

Kioskimme on muuten avoinna täysin tunnepohjaisesti silloin sun tällöin, pääasiassa ei ollenkaan, joten tervetuloa koska tahansa ohikulkiessanne. Nälkäisimpiä lähiseudulla majailevia vakioasiakkaita varten löytyy neliökaupalla vihreää ruohoa, mutta ihan varmuudeksi olemme aidanneet alueen sekä piikkilanka- että sähköaidalla. Sanotaan vaikka niin, että se on osa asiakkaidemme turvallisuuden vuoksi tekemiämme ratkaisuja, onhan vieressä maantie. Purjo tosin väittää, että näin estämme pelkästä nurmipeitteestä ja apilasta kiinnostuneita karkaamasta kovin kauas. Siinä voi toki piillä totuuden siemen. Kun tulette, niin muistakaa sulkea aidasta portti perässänne! Ja pitäkää pientä meteliä, niin ette jää vakioasiakkaiden jalkoihin. Älkääkä pelästykö  vastareaktiota, ammunta on täällä ihan jokapäiväistä.

Photobucket