Photobucket

 

Täällä sitä istutaan vaihteeksi vähän pienempien tammien katveessa. Uimapuvuissa on oltu koko päivä, mutta ei se ole saanut hellettä tuntumaan sen vilpoisammalta.

Otsikon mukaista toimintaa oli pakko ryhtyä harjoittamaan, kun röyhkeä ja piittaamaton marjavaras tyynen rauhallisesti liiteli silmiemme edessä marjapensaaseen ja ryhtyi aterialle. Sitä ei pelottanut vieressä heilahteleva ja välkehtivä kullanvärinen nauhapelotin tai kaupasta ostettu muovinen haukka. Siinä se istui ja kallisteli päätään, valitsi marjoista parhaan ja hetken kuluttua rääkäisi kutsuen sukulaisiaan aterialle. Siinä vaiheessa me päätimme, että nyt alkaa metsästys, oli rauhoitusaika tai ei.

Emme sentään antautuneet aseelliseen selkkaukseen, vaikka sekin kävi mielessä. Meiltä löytyy sysimusta nallipyssy, jonka pauke pelottaa varmasti räkättirastaita ja muita rosvoja. Tällä kertaa käyttöön otettiin ekologisempi vaihtoehto eli hirmuinen huuto ja mekastus ja käsien pyörittäminen ja juokseminen päättömästi ympäriinsä. Räksän lisäksi onnistuimme herättämään huomiota muuallakin lintumaailmassa, sillä noin sata naakkaa kahahti siivilleen ja poistui huutoetäisyydelle.

Koska emme voi äänisaastuttaa koko loppukesää, mietimme muunlaista lintuja häiritsevää toimintaa. Nyt meillä on läheisessä omenapuussa tuulikello, joka tosin otetaan parin päivän kuluttua pois, sitä ei jaksa kuunnella kukaan. Niin arvokkaita marjat eivät  sentään ole, että itse ryhtyisimme kärsimään niiden suojelemisesta. Sen lisäksi katsoimme Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton sivuilta ohjeita, ja nyt meillä suhisee puutarhassa metritolkulla vanhaa videonauhaa pelottimena. Menimme jopa niin pitkälle, että  kiikutimme jääkaappiin unohtuneen sillipurkin liemineen marjapensaan alle, sillä sen haju kuulemma pitää eläimet loitolla. Tällä helteellä parin päivän kuluttua sinne haisteluetäisyydelle ei todennäköisesti mene ihminenkään.