Photobucket

Helteestä huolimatta olemme ahkeroineet mansikkamaalla. Vielä alkuviikosta marketin pihassa myytiin iso laatikollinen punaisia marjoja 20 eurolla, mutta tänään hinta oli kivunnut jo kipurajalle eli 25 euroon. Radiossa kyllä kerrottiin, että maailman tai ainakin Suomen kaikki mansikat kypsyvät juuri nyt, joten menkään  kipin kapin ostamaan tai vaikka ihan itse keräämään, myytävää on paljon ja hinta on kohtuullinen. Ensi viikoksi ei sitten enää riitäkään markkinoille muuta kuin jotain normaalisti lokakuussa kypsyvää lajiketta, niin vahvasti on hirmuinen helle vaikuttanut satonäkymiin.

Uskoimme radiosetää, ei olisi pitänyt! Tyhmyydestä kärsi nyt koko kroppa. Yllättävä säästäväisyydenpuuska sai meidät valtaansa ja päätimme mennä itse keräämään talven marjamme. Mikä ilo onkaan tammikuussa paukkupakkasten keskellä kaivella arkkupakastimen pohjalta mansikkarasia ja muistella helteistä poimintapäivää! Näin meidän kesken: ei niin mikään!

Mansikkapellolla kykkiminen auringon porottaessa ei ole nukelle sopivaa puuhaa, vähältä piti, että emme sulaneet kokonaan. Marjoja oli paljon, ne maistuivat oikein makoisilta, mutta kukaan ei etukäteen kertonut meille, että se kerääminen on h-i-d-a-s-t-a puuhaa. Vaikka miten asetti jalkojaan ja selkäänsä niin aina joku kohta kropasta oli väärin. Ja ne kaikkein parhaat marjat ovat tietysti viereisessä rivissä.

Me katselimme ihaillen ja ehkä vähän kateellisina, miten mansikanpoiminnassa varmaan jonkun maisterintittelin hankkineet viipottivat omilla riveillään ja täyttivät korinsa ennätysajassa. Tosin he eivät koko ajan maistelleet marjoja, kuten me teimme, mutta laadunvalvonta on A ja O eli ehdottoman tärkeää ihan jo sen tammikuisen pakkaspäivän takia. Olisi hyvin harmillista siinä vaiheessa huomata, että marjat olisivat happamia tai mansikkarasiaan onkin päätynyt jotain ylimääräistä.

Meille oli käydä juuri niin. Kun tuli aika viedä aherruksemme näkyvä tulos punnitukseen, huomasi Pirjo yhdessä suuressa marjassa yllätysvieraan  eli kohtalaisen ison ja ällöttävän limaisen etanan. YÄK YÄK.  Kaiken lisäksi tämä etana ei suostunut päästämään irti mansikasta, vaan imeytyi siihen oikein lujasti ja katseli meitä tuohtuneena. Me emme halunneet koskea siihen, kunhan puhaltamalla yritimme päästä eroon, mutta lopulta oli pyydettävä apua. Aika harvoin on tuntenut itseään yhtä omituiseksi kuin kysyessään kassakonetta käyttävältä tytöltä että  "Olisitteko ystävällinen ja irrottaisitte tästä mansikasta etanan?". Katsokaas kun se marja oli omin pikkukätösin poimittu niin kyllä se kotiin asti pitää kantaa, turhaa työtä meillä ei tehdä. Saimme muuten oikein ystävällistä palvelua, kiitos siitä.

Pirjolla on päivän kunniaksi ihan mansikkainen  paita ja tosiretrot froteeshortsit, tällaisia näkyi viimeksi 1970-luvulla viime vuosisadan puolella. Purjo on ottanut maripaidan ja uimahousuiksikin sopivat housut, joissa lahkeeseen on aplikoitu nallenkuva. Mansikkamaalla meillä oli päässä leveälieriset hatut, mutta ne oli ennen kuvausta jo viskottu ties minne.