Photobucket

Tuli aivan hiljaista. Sitten repesi taivas ja alkoi äärettömän odotettu vesisade, pehmoinen kuin höyhen tai oravanhäntä. Tosin tuosta hännästä meillä ei ole mitään kokemusta, kunhan oletamme sen pehmeäksi. Joka tapauksessa synkänpalava ukkonen ei yltänyt tänne asti, mutta sateenrippusen saimme ja samalla taittui pahin helle.

Asuvalintamme on tänään mahdollisimman kepeä. Purjo halusi mekon, josta saa vyötärönauhan solmittua taakse rusetille. Harmi, että emme huomanneet ottaa kuvaa tästä vaaleansinisestä asusta myös takaa, siellä on aika soma solmu. Pirjon asu on tehty yhdestä vinttiaarteemme kankaasta eli ihan ohuesta kermanvärisestä nailonista, johon on painettu valkoisia kukkakoristeita. Mekko on kokonaan vuoritettu ja vuorin helmaan on vielä lisätty tyllirimpsu. Jostain syystä mekko näytti vähän tylsältä, joten arkistojen kätköistä kaivettiin esiin kapeaa persikanväristä satiininauhaa, jota ommeltiin vyötärölle ja helmaan. Meidän mielestämme se sopii tähän aika hyvin, vaikka nauhaa ei lopulta riittänytkään myös pääntien somistukseen, kuten alun perin oli tarkoitus.

Olemme kuumuuden lisäksi kärvistelleet myös matkakuumeen kourissa. Kohde olisi Savo ja siellä Sulkava (aika yllättävää, mehän olemme vannoutuneita Sulkava-faneja). Ajoitus on toistaiseksi hieman avoin, samoin matkapuvusto. Purjo haluaisi pakata mukaan kaksi matkalaukullista, mutta Pirjo noudattaisi maltillisempaa linjaa ja ottaisi mukaan vain tarpeellisen. Miksi pakata mukaan kolme villapaitaa, jos säätiedotukset lupaavat hellettä? Todennäköisyys yllättävään pakkaskauteen keskellä kesää on joka tapauksessa kohtalaisen olematon. Uimapukuja sen sijaan kannattaa olla useita, koska uimainnostuksen iskiessä toista kertaa samana päivänä on inhottavaa ottaa narulta kuivumasta nihkeää uima-asua sen sijaan että kaivelisi laukustaan ihan kuivan.

Voi olla, että loppupelissä Purjo toimii kuten nykyaikaisissa tila-autollisissa lapsiperheissä näytetään tehtävän eli ottaa varmuudeksi mukaan ihan kaiken sohvakalustosta alkaen. Rattaita pitää olla viidet erilaiset eli yhdet aika kehnot kuljeskeluun mökin ympärillä, toiset isopyöräiset paikalliselle hiekkatielle, kolmannet näyttävät mahdollista kaupunkireissua varten, neljännet pienet ja kätevät kauppamatkalle ja viidennet siltä varalta, että kaikki muut rattaat menevät parissa päivässä rikki. Vaatteita täytyy olla mukana sen verran, että yhden keskikokoisen päiväkotiryhmän pystyy vaatettamaan viikon verran. Lisäksi on oltava hyttysverkkoa (paljon!), hyppykiikku, kävelemäänopettelutuoli, matkasänky, pari pottaa, sitteri keinutoiminnolla ja ilman, kokoontaitettava pesukone, itkuhälytin, yleiskone avuksi  soseuttamiseen ja yllättävään pullanleipomishimoon sekä minijääkaappi, jonka sisään tungetaan kostutettuja sideharsovaippoja. Niillä on kiva viilentää matkan aikana kuumuudesta tuskastuneita matkustajia. Tällä tavaramäärällä pärjää jotenkuten, jos lapsia on yksi. Muussa tapauksessa tarvitaan myös täyteen ahdettu peräkärry.

Tai sitten teemme kuten Pirjo, eli katsomme ikkunasta ulos ja toteamme, että auto ei ole farmarimallia saati tilava, eikä siinä ole edes kattotelinettä. Rattaat ja matkasängyt sittereistä puhumattakaan eivät ole kuuluneet elämäämme vähään aikaan, ehkä niitä ei tarvita mökillä  varmuudeksikaan. Jokainen saa ottaa yhden kassin mukaansa, ei yhtään enempää. Voi olla, että edessä on muutama tuskallinen päivä, joiden aikana vaatteita pakataan ja puretaan ja pakataan uudestaan. Tai sitten Purjo keksii, että sen kassin kokoa ei huomattu määritellä.