Photobucket

Tanssikurssi päättyi tänään ja me saimme oikein diplomit. Siellä otettiin yhteinen kerhokuva, jonka saamme toivottavasti parissa viikossa tänne blogiinkin. Näette sitten vihdoinkin, miten Kirveli Remuaro hymyilee omahyväisesti. Meiltä on kummallisen usein kysytty, voiko sellaista Kirveliä oikeasti olla olemassakaan, lienee mielikuvitusta ja omaa ikävää asennettamme koko neito. Kyllä on olemassa, ja varmaan täyttää siitä kerhokuvasta melkein puolet, ainakin tunki meidän eteemme niin leveänä kuin ikinä osasi. Se muuten ei ole kovin vähän se. Lisäksi hän halusi taas kerran lausua runon, mutta ohjaaja oli tuulta nopeampi (ettei vain Pirjo olisi varoittanut häntä etukäteen) ja ennen kuin Kirveli ennätti ottamaan pontevan runonlausunta-asennon saimme kuulla, että tanssileirillä on aina lopuksi tanssittu. Yllättävää, eikös? Sinne jäi Kirveli suu mutrussa ja alahuuli törössä katselemaan, kun leikimme sirkuskulkuetta. Näytti vähän siltä, että hän aikoo perustaa pitkäikäisen ja perustympeän viharyhmän.

Tanssikurssin jälkeen me kävimme megamyynnissä ihmettelemässä vaatteita, jotka monen alennusmyynnin ja reputuksen ja superhyper kolme-kahden- hinnalla -tarjouksen jälkeen ovat saavuttaneet tiensä pään eli hehtaarihallin sotkuisen rekin. Sieltä ne olisivat lähdössä hyvään kotiin erittäin edullisesti, mutta kuka oikeasti kaipaa puseroa, josta joka toinen nappi on unohtunut irronneena sovituskopin lattialle tai mekkoa kokoa 58 (eli aivan mahdottoman iso), jonka kuviointi muistuttaa pelkkää sotkua. Tai edes toppia, jonka pirtsakka väri on jostain limen ja kananpojankeltaisen välimaastosta.

Lisäksi myynnissä oli loppuerä huikean isoja ja painavia ulkoruukkuja, joihin ei kuitenkaan mahdu mitään kasvia oikeasti kasvamaan. Miettikää vähän , miltä näyttää vaikka ruusu, jolla on kasvupaikkana melkein kahden metrin korkuinen, mutta yläosastaan vain noin 20 cm leveä sinapinvärinen ruukku. Mahtaa sitä olla aika yksinäistä siellä juuriaan multaan upottaa. Tulimme hyvin onnellisiksi huomatessamme, että emme tarvitse sellaisia mammuttiruukkuja mihinkään.

Otsikossa viittaamme kuvassa näkyvään vaippavarastoomme, joka on jo matkannut kohti Savonrantaa. Siellä Säimenen kyläkaupalla on taas myynnissä osa kesäpuvustoamme ja tämä vaippavuori, joka on kaikin puolin käyttämätön. Me emme ole ihan pieniä vauvanukkeja enää. Kaikissa vaipoissa on paksu imukerros ja kosteussuoja sekä näppärä tarrakiinnitys. Osassa on eteen aplikoitu joku hilpeä kuva, Hello Kitty ainakin näkyy tuossa ihan etualalla. Meillä on päällä tunikat ja tiukkikset, joista tosin ei nyt näy oikein mitään, Pirjolla raitaa ja Purjolla ruutua.