Ilmastonmuutos iski ikävästi viime yönä, ja tänään on nautittu tavallisesta suomalaisesta kesäkelistä. Tuulee ja viimoo - eikö se niin ole, että tuuli tuulee ja viima viimoo? Me olemme kuvassa lähdössä laivaristeilylle ja odotamme näitä etualalla seilaavia, aaltojen rantaan painamia paatteja innokkaita asiakkaita noutamaan. Laivoilla on tietysti nimet, ne ovat Pirjo I ja Purjo II. Niillä on ihan oma reittinsä, eli jos on tarpeeksi pieni niin voi matkata laiturin päästä rantaan, mutta ei takaisin. Joskus päätyy ihan rannalle asti ja joskus  törmää laituriin, eli jokainen matka on takuuvarma seikkailu.

No joo, huijasimme vähäsen, eli lähdössä ollaan, mutta ei ihan näillä aluksilla. Pukeuduimme lämpimästi, koska laivalla (sillä ihan oikealla, joka lähtee Savonlinnasta noin 15.45) on joka tapauksessa kylmä. Purjo valitsi kokonaan raitaisen asun, johon on aplikoitu lehmäeläin ja Pirjo otti punaista ja vihreää yhdistelevän Mansikka Marja -asun. Sukat laitamme jalkaan, kun tästä laiturilta lähdemme. Kokemuksesta tiedämme, että rannassa sukilla on taipumus kastua, vaikka ei olisi menossa lähellekään vettä.

Koska tänään tuulee aika napakasti, olemme odotelleen aaltojen tuovan rantaan pullopostia. Tämän ison järven paremmin tuntevat väittävät, että mahdollisuus saada viesti vaikka Etelämereltä tai edes Turun saaristosta on kohtalaisen pieni, mutta mikään ei estä toivomasta. Ajattelimme itsekin laittaa jonkun mukavan viestin ja pientä evästä jollekin autiolla saarella riutuvalle. Pulloon mahtuu kovin vähän sisältöä, joten pienen etsinnän jälkeen keksimme käyttöömme pihalta oikean tammitynnyrin. Sinne mahtuisi kirje, evästä, joku hyvä kirja viihdykkeeksi ja hätätilassa jopa toinen meistä. Pitäähän sitä varmistaa, että tynnyriposti menee perille oikeaan osoitteeseen eikä suinkaan vaikka vastarannan asukkaille.

Emme päässeet yksimielisyyteen siitä, kumpi meistä lähtee tynnyrin matkaan, joten pitänee vielä illalla pohtia, mitä kaikkea sinne voi pakata sisällöksi. Miten olisi kunnon laivamuona eli teetä ja korppuja? Ja mitä siihen kirjeeseen kannattaa kirjoittaa: kiinnostaisikohan autiolla saarella elävää meidän lomanviettomme vai mainitsisimmeko, että entinen pääministeri jätti entisen kihlattunsa modernisti tekstiviestillä. Olisi se Mattikin voinut olla vähän  kekseliäämpi ja kokeilla omenamehupullopostia, jos ei ole tällaista kätevää tynnyriä saatavilla. Lehtiinkin olisi saatu ihan uudenlaisia otsikkoja, tekstaribänät on siis so last season.