Photobucket

Muistatteko vielä, miten 14.6. teimme varsinaisen vinttilöydön eli laatikollisen kankaanpalasia menneiltä vuosikymmeniltä? Tässä nyt olisivat ensimmäiset asut noista pääosin puuvillaisista retrokankaista. Materiaali oli pieninä tilkkuina, joten leikkuusuunnitelmat ja -suunnat ovat vähän miten sattuu eli jokaisen oikean ompelijan omantunnon vastaisia, mutta meitä se ei haittaa. Purjon liivihameessa kangas riitti melkein vaan ei ihan yhtenäiseen pituuteen olalta helmaan, joten yläosa leikattiin erikseen ja sauman päälle kiinnitettiin valkoinen satiininauha. Pirjon mekossa helma on trikoota (ei sieltä tilkkukopasta) ja yläosa on leikattu hulpion suuntaisesti, siksi kukat ovat vaaka- eikä pystysuuntaan kuten Purjolla. Itse olemme kovasti tyytyväisiä näihin asuihin ja harmittelemme sitä, että emme huomanneet ottaa kuvia alkuperäisistä palasista. Näkisitte, millainen mielikuvitusmyrsky tarvittiin ennen kuin päästiin tähän asti.

Otsikkomme on kummallinen, mutta osa siitä selittyy blogin alareunan kuvilla. Halusimme kuvata pihan kukkaloistoa, mutta joka kerta kun lähestyimme juhannusruusua, pörräsi paikalle paksu ja kovaääninen mehiläinen (tai kimalainen tai joku muu, joka katsoo asiakseen imeä mettä), joten ei tullut kuvaa ruususta vaan kukasta ja pörriäisestä työnsä ääressä. Ruusupensas näyttää vähän säikyltä, mutta se johtunee siitä, että koko pensas otti viime keväänä mallia ns. kesäkampauksesta ja leikattiin melkein puolen millin sängelle. Vanhat pistävät oksat saivat väistyä ja tilalla on nyt nuoria, ja jos mahdollista niin vielä kipeämmin pistäviä piikkejä. Kellokukkien nimeä emme muista, mutta ne ovat ikivanhoja ja sitkeitä. Kaikesta niittämisestä ja listimisestä huolimatta ne putkahtavat joka kesä yhtä pirteinä esille ja levittäytyvät täysin häpeämättömästi ympäri pihaa.

Otsikon loppu tulee kuulemastamme keskustelusta. Jos ette tienneet, niin meillä on kaupassa tapana ihan ilman mitään tunnontuskia kuunnella, mitä kassajonossa puhutaan. Ei siis ehkä kannata kailottaa salaisuuksiaan, kun me olemme paikalla. Sananlaskun mukaan pienillä padoilla on korvat ja erityisen pienillä (kuten meillä) on äärimmäisen tarkat korvat ja lisäksi hyvä muisti. No joka tapauksessa kassajonossa nuorehko nainen totesi toiselle, että "et sinä mitään synnyttänyt ole, se oli keisarinleikkaus eikä synnytys". Tästä Purjo sai päähänsä pohtia, että jos leikkaus ei ole synnytys, niin syntyykö se lapsikaan vain onko sillä syntymäpäivän sijaan joka vuosi leikkauspäivä. Täytyykö äidin synnyttää, jotta lapsi syntyy, vai syntyykö joku lapsi mahdollisesti ihan synnyttämättä? Siis sillä leikkauksella.

Tästä päädyimme olemaan sitä mieltä, että on olemassa joku meiltä salattu syntymättömien lasten tragedia, josta ei ole uskallettu hiiskua kenellekään. Suomessakin on satojatuhansia ihmisiä, jotka joidenkin kovasti itseään viisana pitävien mielestä eivät oikeasti olekaan syntyneet! Jotkut lapset ovat tulla putkahtaneet meidän keskellemme leikkauksella, joka tapa näyttää joistain kassajonojen mielipidevaikuttajista toisarvoiselta ja suorastaan väärältä väylältä saapua tähän maailmaan. Nämä ihmiset joutuvat peittelemään ensihetkiään viettämällä syntymäpäiviä kuten muutkin, vaikka ahdasmielisen kannanoton mukaan heitä ei ole koskaan edes synnytetty.

Tämän murheellinen kohtalo tosin kalpenee sen tiedon rinnalla, että Purjo on aikoinaan ostettu alennusmyynnistä. On eri asia olla toivottu ja hartaasti odotettu nukke kuin tietää, että satunnaisesta päähänpistosta ja edullisen hintansa vuoksi on päätynyt perheeseen. Siksi emme aio koskaan Purjolle kertoa, että hänen paketissaan oli oranssi aletarra. Melkein kuin ei olisi koskaan syntynyt.

Photobucket