Photobucket

Ei, me emme vieläkään tiedä, mitä kuuluu Sulkavalle, mutta olemme loogisesti päätelleet, että jos jotain kamalaa olisi tapahtunut,  niin siitä olisi jo ollut uutisissa. Tiettävästi yksikään huvila ei purjehdi holtittomasti Pihlajavedellä eikä kuvia kokonaisista kadonneista saarista ole näytetty. Olemme siis luottavaisella mielellä, ja vain vähän harmissamme siitä, että 15 kg makeita pakastuneita mansikoita on todennäköisesti kärsinyt sähkökatkosta ja joutunut parempiin suihin.

Laitoimme päälle vauvahaalarit. Niin me teemme aina, kun on vähän avuton olo, ja haluamme näyttää, että emme ehkä sittenkään ole  ihan isoja nukkeja vaan oikeastaan aika pieniä vielä. Väri on hempeän vaaleanpunainen molemmilla. Purjon haalarissa on kutakuinkin 101 dalmatialaista ja Pirjolla somisteena suloinen joustava kukkanauha. Oikeastaan Pirjon haalariin piti laittaa pitsikoriste, mutta oikeaa sävyä oli hankala löytyy ja lopulta kaikki kokeilut näyttivät aika naurettavilta. Laatikosta löytyi tälläistä nauhaa, jota on joskus ostettu Pelasturarmeijan kirpputorilta metritolkulla. Nyt se pääsi arvoiseensa käyttöön.

Tuo otsikon puuasia tuli ajankohtaiseksi aamulla, kun huomasimme puutarhan kohtalaisen nuoren luumupuun päättäneen ryhtyä tuottamaan omenoita. Ehkä hän tekee näin ympäristön painostuksesta, lähellä kasvaa pääasiassa omenapuita, mutta toisaalta myös marjapensaita. Mistä puu voi tietää, onko siitä tulossa koristepuu vai pitäisikö sen tuottaa satoa? Käykö joku puutarhatonttu kertomassa keväällä, että jaha, muistatko nyt, että olet vaahtera eikä sinun oleteta väkertävän yhtäkään päärynää oksillesi vai miten puulle selviää, että kas, minähän olen tammi. Kuka ja missä tekee päätöksen ja miten se kerrotaan? Ja jännittävintä kaikesta: mitä tapahtuu, jos ei halua päätöstä noudattaa?

Jos ihan tarkkoja olemme, niin siinä puussa on lappu, jonka mukaan hän on Leenan keltaluumu ja luumupuuna häntä on kohdeltu. On kasteltu, tuettu ja jäniksiltä talveksi suojattu, jonkun verran rupateltu ja keväällä varovaisesti leikelty. Tietysti voi olla niin, että kyseinen Leena on omin pienin kätösin käynyt meidän hämmentämiseksemme kiinnittelemässä jeesusteipillä omenoita oksiin, ja istuu nyt jossain pusikossa naurassa täpinöinnillemme. Joka tapauksessa, luumupuuksi luultu puu on päättänyt tulla ulos istutuskuopasta vai miten se nyt hedelmäpuumaailmassa sanotaan, ja ryhtynyt suoltamaan oksansa täyteen omenoita.

Luumupuullamme on selkeä identiteettikriisi, emmekä oikein tiedä, miten häntä tukea tässä itsensä etsimisessä. Toisaalta haluamme kunnioittaa päätöstään sulautua ympäristöön, ne muut omenapuut siinä ympärillä kun ovat viime vuosisadan puolivälistä ja kaikin tavoin helposti seurattavia, hyvin omapäiviä ja arvonsa tuntevia. Toisaalta meitä hieman harmittaa se, että tulimme hankkineeksi näin ailahtelevaisen yksilön, joka nuoruutensa ensikriisissä (ja ensisadossa) mieluummin menee muiden mukana kuin vilkaisee runkoonsa kiinnitettyä nimilappua, joska siis ilmenee arvo tai ammatti eli luumu.