Photobucket

Sadetta on odotettu koko päivä! Silloin voisi juosta ulkona uimapuvussa ja kastua likomäräksi. Oikein hurjaksi heittäytyessään voisi mennä seisomaan rännin alle ja kuvitella, että on trooppisessa myrskyssä. Ei vaan jaksa sataa, joten on keksittävä muuta tekemistä.

Päätimme juoda punaista jääteetä. Se on oikeastaan mehua ja jääpaloja teekannussa, mutta maistuu oikeista teekupeista paljon paremmalta kuin mehu. Suosittelemme kokeilemaan, jos ette aikaisemmin ole maistaneet. Otimme esille parhaat, ohuenohuet porsliinit ja kukallisen teekannun (siitä on kuva tuolla lopussa) ja istuimme kuvausta varten pöydän reunalle heiluttelemaan jalkojamme. Purjon liivihame on oikeasti ihan suora eikä tuollainen omituinen rynttyinen kuin kuvassa, ja siinä on edessä pieni pitsillä somistettu tasku. Huomatkaa taas pinkit trikoot! Pirjolla on kapelahkeiset trikoohousut ja kukkapaita, joka kieltämättä sointuu mukavasti teekuppeihin. No joo, Purjon mekko sointuu sitten  mehuun, ollaan nyt oikein tasapuolisia.

Olemme olleet melkein koko päivän sisällä, koska ihmeellinen luonto on jälleen kerran ulottunut elämäämme asti. Ei riitä, että vintissä on oravia ja lepakkoja, pihassa vihainen fasaani ja maailman suurin rusakko agenttipupu Sergei, läheisellä laitumella kirmailee lehmiä ja räystään alla asustaa joku pikkulintu pesässään. Kaiken tämän lisäksi läheisissä lehmuksissa on nyt niin paljon lentäviä öttiäisiä (yleisnimitys kaikille hyttystä suuremmille hyönteisille), että kuulostaa siltä kuin puut kiehuisivat! Surina on niin tasainen kuin mummo rukkia polkisi! Meillä ei ole aavistustakaan siitä, miksi ihmeessä ne ovat tänään suorittamassa kokoontumisajoja juuri meidän pihassamme ja nimenomaan keinun vieressä. Etsimme googlella hakusanoilla "öttiäisten sukukokous", mutta siellä oltiin yhtä tiedottomia kuin mekin olemme. Täytyy toivoa, että nälkäiset äitilepakot ahtavat itsensä ensi yönä täyteen makoisia (?) hyönteisiä ja mekin uskallamme taas ulos.

 

 Photobucket