Photobucket

Koska emme osaa lukea emmekä laskea, ja asiakaspalvelualttiudenkin kanssa on vähän niin ja näin, niin päätimme perustaa jäätelökioskin. Tänä kesänähän on selvinnyt, että vaikka Suomessa alakouluikäiset lapset eivät säädösten mukaan saa tehdä palkkatyötä, niin elintarvikepuolen yritystoimintaa ei yksikään viranomainen henno kieltää 8-vuotiaalta tytöltä (ja ihan pikkuisen ehkä myös isältään, joka on älynnyt pystyttää leikkimökiksi luonnehditun kioskin oman pihan sijaan maantien vierelle). Julma ja paha terveystarkastaja tosin oli muistuttanut, että elintarvikemyynnin edellyttämät tarkastukset ja mitkälie luvat maksavat vähän yli 100 e, mutta mistä pieni lapsi nyt sellaisia rahasummia saisi? Eikä lapsi voi tietää lupakäytäntöjä tai byrokratiaa, kunhan myy oikealla rahalla oikeaa jäätelöä oikeasta pakastimesta "sillai pienesti leikin varjolla".

Joten me olemme ajatelleet toimia samoin. Perustamme kioskin ja ryhdymme myymään siellä tanskalaista ajatonta sisustuskamaa ja jäätelöä. Ensin mainittua siksi, että nyt pitää jokaisessa itseään arvostavassa kesäpitäjässä olla vähintään yksi navetta tai sikala, äärimmäisessä hätätilassa entinen lato, jossa myydään keinoruosteista ja huolimattomanvalkoista krääsää ja sälää. Innokkaat sisustajat suorastaan taistelevat jalkapuolista uusiokeinuhevosista ja juuri oikealla tavalla kulahtaneista  peltirasioista puhumattakaan pölynkeräykseen tarkoitetuista pajuesineistä ja nyt niin ihanasti uudelleen henkiinherätetyistä kuivakukkakransseista. Meillä ei ole aavistustakaan, tarvitaanko niiden myyntiin joku lupa, joskin epäilemme, että lievä tärähtäneisyys voisi olla eduksi.

Jäätelöä myisimme samalla periaatteella kuin tuo nuori kioskiyrittäjäkin eli miten me jostain säännöistä voisimme tietää, hyvä kun oman nimemme osaamme kirjoittaa. Jos joku sattuu saamaan mahataudin kahdesti sulaneesta, mutta reippaasti uudelleenjäädyteytstä tuotteesta, niin me emme ota mitään vastuuta. Kuulkaa, kyllä se vastuu on ihan ostajalla, joka menee maksamaan nuken myymästä vaniljajäätelöstä rahalla. Sen verran pitäisi tajuta, että oikean rahan käytöstä huolimatta kyseessä on pelkkä hauska leikki, jossa me opimme laskemista ja rahankäyttöä ja ehkä myös (tätä epäilemme) tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Ostaja taas oppii, miltä tuntuu tulla huijatuksi. Ihan tärkeä kokemus sekin. Ei pidä luottaa, että paperit ja vastuukysymykset ovat kunnossa, vähän pitää käyttää omaa järkeä. Mitäs läksit!

Ai niin, vaatepuoli unohtui tässä kaupallisessa tohinassa kokonaan. Tänään on ollut mekkopäivä: Pirjolla punainen ja Purjolla sininen. Pirjon mekon miehusta on kukkatrikoota ja Purjolle on aplikoitu eteen täplikäs elefantti. Voi olla, että sillä on vaikka vesirokko, me emme ole ihan varmoja, miltä se norsun nahassa näyttäisi. Mutta olkaa huoleti, kaikki tulevan kioskimme jäätelönostajat, takaamme, että vihernäppytauti ei tartu. Ja sen kiskurihintaisen kiteisen jäätelön syömisestä aiheutuva hämmennys ja lievä vatsanväänne menevät kyllä ohi. Muistatte vain juoda tarpeeksi nestettä ja ostaa herttaisen vanhasta patjakankaasta ommellun wc-paperirullatelineen, joka sopii täydellisesti uusvanhaan sisustukseen.