Photobucket

Heti alkuun tiedoksi: Sulkava on edelleen olemassa! Mökki on paikallaan, katto ja ikkunat ehjinä, asukkaat kohtalaisissa sielun- ja ruumiinvoimissa. Leikkimökkikin teki vain muutaman varovaisen aloitteen lähteä sadevesien matkassa kohti järveä, mutta päätti sitten olla kotiseuturakas ja jäädä entisille sijoilleen. Ryske, ryminä ja sateen kohina olivat olleet melkoiset, mutta mitään isoakamalaa ei tapahtunut sillä suunnalla tai ainakaan sillä tontilla. Marimekon tehtaanmyymäläkin keskustassa  on paikallaan. Raitapaitojen myynti jatkuu, olkaamme huoleti.

Kovin helpottuneina saamistamme uutisita heittäydyimme varsin lukijaystävällisiksi ja päätimme esitellä toiveiden mukaisesti muutaman prinsessamekon. Niitä on kuulemma ollut ihan liian vähän tarjolla, joten tässä olisi pari ihan oikeillekin prinsessoille tai mikä ettei vaikka kartanonneidoille sopivaa arkiasua.

Pirjon mekko on muokattu alunperin ihan aidon morsiuspuvun hihansuuröyhelöistä. Jossain hääpukukaupassa on joskus ollut oikein kaunis asu, josta morsian on halunnut hihat pois. Naps vaan, pieni ompelu ja morsiuspuku on ollut kuin uusi. Ne hihat päätyivät monen mutkan ja kommervenkin kautta meidän ompelijallemme, joka aikansa palasia käänneltyään teki tällaisen herkän pitsimekon, jossa kannattaa panna merkille hihansuiden ja helman somat pykäreunat. Asussa on luonnonvalkoinen vuori eikä se kaipaa somisteekseen ruusua tai helmiä. Timanttidiadeemi voisi tosin olla kiva piste iin päälle.

Purjon prinsessamekko on varsinainen tilkkujen loppusijoituspaikka. Miehustassa on guipurepitsiä, joka on ratkottu jonkun toisen morsiamen hääpuvusta. Jossain vaiheessa näköjään vähän väliä irroteltiin pitsejä, jotta saatiin asuista mieluisia. Meillä on päinvastoin, eli mitä enemmän pitsiä niin sen hienompaa. Helma ja hihat ovat ohutta sifonkia, joka kerran luuli päätyvänsä hartiahuiviksi, mutta muuntui nyt nukenvaatekäyttöön. Vyötäröllä on luonnonvalkoista aavistuksen verran tummempi satiininauha, joka on joskus päässyt Eurokankaan näyteikkunasomisteeseen ja sitten myyty edullisessa askartelupussissa edelleen vaikka tuunaustarpeiksi. Helmassa on vielä luonnonvalkoista pitsiä, koska alaosasta tuli ihan liian liehuva ja sitä piti jotenkin rauhoitella.

Meille tulee näissä asuissa sellainen olo, että pitää avata ikkuna ja huiskutella armollisesti. Me olemmekin tänään seuranneet marjapensaiden läheisyydessä esitettyä näytelmää "Raajarikko rastas". Sen juoni on suunnilleen sellainen, että yksi rastas esittää Norbertille (katsokaa pari päivää sitten kirjoittamaamme juttua, hän on noronakkeli ja ylpeä lintuvahti) vakavasti vammautunutta, raahaa siipiään ja rääkyy samalla kun pari kaveria hakeutuu Norbertin selän takana marjapensaisiin. Norbert tarkkailee tilannetta tyynenä, kunnes me käymme siirtämässä hänet toiseen paikkaan ja rastaat pakenevat kauhuissaan ainakin puoleksi päiväksi. Mutta se täytyy sanoa, että jos pitää valita lintumaailman Tauno Palo niin ehdotamme räkättejä, sen verran mainio ja koskettava roolisuorituksensa on kerran toisensa jälkeen.