Photobucket

Vasara ja nauloja, koko rahalla... eli pienimuotoiset remonttihommat sujuvat meiltä, kunhan ei tarvitse tarttua tasohiomakoneeseen. Se vaikuttaa jotenkin vaaralliselta masiinalta, joka ei jätä mitään ennalleen.  Onneksi me emme tänään joutuneet sitä käyttämään tehdessämme tärkeää kodinhoitotyötä eli vääntäessämme ihan jokaisen ovenkahvan kiinnitysruuvit kiinni. Miksi ihmeessä ne ihan omia aikojaan löystyvät, vai asuukohan meillä joku pikkuruinen ruuvinvääntäjätonttu, joka kulkee huoneesta toiseen ja kiertää ruuveja löysälle? Sitten ne kahvat rempsottavat ja kolisevat ja kaikki ihmettelevät, mitä on tapahtunut.

Meillä ei ole työvälineinä mitään kukallisia rimpuloita naisille tarkoitettuja vasaroita ja kuusikulmioavaimia vaan ihan oikeita ja painavia juttuja. Naulatkin ovat ainakin kymmenen senttiä pitkiä, joten niiden hakkaaminen kysyy voimia. Emme ole vielä päättäneet, kumpi saa pitää naulaa paikallaan ja kumpi saa hakata vasaralla. Voisikohan sellaisilla pitkillä grillipihdeillä pidellä naulaa, niin ei osuisi sormiinsa? Tai jonkun toisen sormiin. Rautakaupasta ei löytynyt automaattista naulanpidikettä, joten haloo kaikki keksijät, sellaiselle olisi meillä käyttöä. Ajattelimme nimittäin laittaa pari taulua seinille, ja silloin tukevasti läpi kaikkien koolausten ja eristeiden ja lastulevyjen isketyille nauloille on tarvetta. Paitsi että lastulevyyn ei kannata hakata nauloja, se halkeaa. Ehkä poraamme ensin reiän ja hakkaamme naulan siitä läpi.

Väitetään, että on sellaisia naisia, jotka eivät pääse kaupasta ulos ennen kuin ovat ostaneet uuden naamarasvan tai ripsivärin tai T-paidan, mutta mepä tiedämme miehiä, joiden on kaikista krääsäkaupoista ihan pakko ostaa sellainen kätevä salkku, joka on täynnä erilaisia kääntimiä ja vääntimiä. Yleensä ne ovat niin heikkolaatuisia, että ensimmäisen ruuvin kohdattuaan  työvälineet menevät itse solmulle, mutta ruuvi pysyy tiukasti kiinni. Se ei innokasta ruuvinvääntimiin hurahtanutta lannista vaan päinvastoin, hän saa taas syyn ostaa uuden salkun täynnä meisseleitä ja kuusikulmaisia kääntelijöitä. Jossain on autotalli, jonka hyllyillä on kymmeniä työkalusalkkuja, joista kaikista on tuhottu yksi tai kaksi ristipäämeisseliä tai hylsyadapteria. Se mahtaa olla surullinen näky. Onneksi meillä tämä työkalupakki on jostain viime vuosisadalta ja täältä löytyy vain käyttökelpoista tavaraa.

Laitoimme päälle mukavaa ja joustavaa vaatetta, sillä meillä on laskujemme mukaan 42 ovea, joissa melkein kaikissa on kahva molemmilla puolilla. Pirjo turvautui kuviona karhuherra Paddingtoniin ja Purjo Minni-hiireen. Purjon asussa on hauskasti laitettu raitaa vaakaan ja pystyyn ihan siltä varalta, että haluamme testata vatupassia, jonka päällä muuten seisomme (ei taida näkyä kuvassa). Joka tapauksessa sillä voisi tarkistaa, ovatko paidan raidat varmasti samassa suunnassa. Paddingtonit näyttävät olevan syysmyrskyn kourissa, koska niistä kukaan ei ole linjassa minkään kanssa.