Photobucket

Otsikossa emme viittaa erityisesti kehenkään ja kaikkein vähiten itseemme. Vintin siivoaminen on jatkunut helleviikkojen mentyä, ja tänään laskimme, että sieltä löytyy 28 matkalaukkua. Malleja, värejä ja kokoja on kaikenlaisia, suurin osa sellaisia vanhanaikaisia kahdella lukolla suljettavia vaneriaskeja. Tästä voisi päätellä, että talossa on asunut tai asuu jatkuvasti reissaamaan pyrkivää väkeä. Harmiksemme yksikään laukku ei ole täynnä hienostohotellien tarroja tai edes eri maitten lippuja merkiksi siitä, missä on käyty. Pienimmät laukut olisivat juuri sopivia meille, ja niihin suurimpiin voisi muuttaa pienehkö perhe asumaan. Lisäksi vintistä löytyy ainakin kolme matka-arkkua, joihin saisi pakattua tavaraa kuukauden tarpeita varten.

Haikeina mietimme aikaa, jolloin kapsäkit pakattiin pinkeiksi ja lähdettiin visiteeraamaan sukulaisille vaikka Terijoelle tai Iisalmeen. Matkalla voitiin vallan mainiosti pistäytyä viikonkin tervehdyskäynnillä jollain hieman kaukaisemmalla sukulaisella, joka aina yhtä avosydämisesti ja iloisena otti vastaan pitkän matkan rasittaman pikkuserkun tyttären, tarjosi yösijaa ja tutustutti paikkakunnan vallasväkeen. Kun lopulta pääsi perille Iisalmeen, saattoi viettää parikin kuukautta sukulaisten ilona tai vaivana, ihan miten tahansa. Matka-arkku kulki vaivattomasti mukana, sillä tietysti aina asemalla odotti renki hevosineen valmiina viemään mamsellin tavaroineen määränpäähän.

Nykyisin matkataan pendolinolla ohi pienten seisakkeiden ja ollaan perillä muutamassa tunnissa. Asemalla ei odottele kukaan, vaan ihan itse pitää keksiä, miten sinne tätilään tästä pääsee. Lähin bussipysäkki on kilometrien päässä. Matkalaukkuja ei tarvita, koska Iisalmesta pääsee iltajunalla pois. Tämä siis sillä oletuksella, että juna tulee ajallaan, missään ei ole puita nurin radalla eikä italialainen epälaadukas veturi ole tapojensa mukaisesti hyytynyt helteen tai pakkasen takia. Hämärästi muistelemme, että sitä matka-arkkuakaan ei enää ole kukaan auttamassa junaan, vaan ihan itse pitää saada se raahattua paikalleen.

Nostalgiapläjäyksemme innoittamina laitoimme vintistä pölyjen keskeltä laskeuduttuamme ja suihkussa käytyämme taas vähän juhlavampaa mekkoa päälle. Pirjolla on hempeänlempeää vihreää vuorisilkkiä, jossa on edessä koristeena pitsiä ja vyötäröllä kapea satiininauha. Purjolla on samaa satiininauhaa laitettu helman somisteeksi, muuten asussaan on vuoritettu, samettipainettu sifonkiyläosa, johon on vielä lisätty satiinihelmikukka kuin kirsikaksi kermavaahtoon.

Näissä asuissa kelpaisi varmasti istua sunnuntai-iltapäivää Iisalmen pappilassa täytettyjen vohvelien ja murotaikinasta pyöriteltyjen erilaisten piparkakkujen äärellä. Kaikissa vanhanaikaisissa kirjoissa tädit asuvat pappiloissa, lukevat kirjallisuutta ranskaksi ja ovat vähän höpsähtäneitä, mutta muistavat aina tarjota herkkuja. Toisaalta emme panisi pahaksemme ollenkaan, jos meillä olisi ihan oikea täti jossain ihan oikeassa kartanossa. Aikoinaan oli tavallista, että kartanoiden väki saattoi majailla toistensa luona päivätolkulla. Meistä olisi aika vinkeää istua armollisina kuistilla ja ottaa vastaan joku uljas Sigismund tai Gottlieb, jolla olisi kiesit täynnä Henriettoja ja Ulrica Eleonoria, jotka kaikki olisivat tulleet täti Perlan luokse kylästelemään kuukaudeksi tai kahdeksi. Ja niiden kiesien perässä tulisi kolme kärryllistä matkatavaroita. Ehkä juuri samanlaisia matka-arkkuja, joita meillä on vintissä.