Photobucket

Elämä ei ole pelkkää ylämäkeä. Joskus se voi olla myös syvä ja rosoreunainen kuoppa. Sellaiseen me lankesimme tänään ja pipi tuli. Onneksi henkisetkin mustelmat paranevat aikanaan.

Tänään oli ensimmäinen kerhopäivä, joka ei oikeastaan edes ollut kerhopäivä vaan tutustumiskerta. Meille kerrottiin, mitä aiotaan syksyn mittaan tehdä ja kuka on kerhotätinä ja millaisia eväitä on hyvä ottaa mukaan (ei mielellään mustikkakeittoa tai etikkapunajuuria) ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan hyvä tietää silloin kun poistuu kotoa muiden sekaan puoleksi päiväksi. Mukana oli tietysti myös karmean entisen kerhokaverimme Kirveli Remuaron serkku Lärvikki Teräväinen, joka istui selkä suorana etupenkissä ja nosti vähän väliä kättään kysyäkseen tarkennusta tai kommentoidessaan sanottuja asioita. Lärvikiltä löytyi mielipide ihan kaikkeen, ja lisäksi monia erilaisia kokemuksia monista aikaisemmista kerhoita. Hän halusi jakaa ne kaikki kanssamme. Korostamme: ihan kaikki!

Mutta pahin oli vielä edessä. Myös Kirveli Remuaro saapui paikalle täpinöissään ja tohkeissaan. Hänenpä veljensä olisikin meidän kerhosetämme! Tämä isoveli lopetti keväällä peruskoulun eikä päässyt minnekään opiskelemaan, joten hänet on palkattu kerhoon avustajaksi, vähän kuin miehen malliksi eli Tilapäiseksi Ylimääräiseksi Harjoittelevaksi Määräaikaiseksi Äijäksi. Kirvelin mielestä se oli erinomaisen hieno titteli. Tämän veljen oikea nimi on lähiömuodikkaasti Nico-Yamppa, mutta hän haluaa tulla kutsutuksi JeanPierre Poksuksi ilman väliviivaa. Vähän vetelänoloinen tapaus, joka oli melkein koko ajan hiljaa.

JeanPierre Poksu oli ihan tavallinen nuori mies lukuunottamatta asustustaan. Hänellä kun oli farkkujen päällä hame. Tyyliblogin kirjoittajina me ymmärrämme, että maailma on täynnä erilaista vaatetusta, mutta sitä emme oikein ymmärrä, miksi ihmeessä kukaan isokokoinen miespuolinen henkilö ihan tarkoituksella laittaa päälleen kukkamekon. Akkain juttuja akkamaiselle miehelle, sanoisi joku. Ei sitä kerhosetänä tarvitse yrittää esittää sellaista, mitä ei oikeasti ole. Jos Lärvikki Teräväinen viittoili eturivissä kuin pikakelaukselle ohjelmoitu robotti, niin Poksu oli koko ajan sen näköinen kuin häntä nolottaisi eikä hän edes haluaisi olla paikalla. Kirveli Remuaro touhotti ympäriinsä kanaemona eikä ollut ymmärtää, että hänen kerhopäivänsä olivat jo luetut.

Onneksi kerhoa vetää ihan oikea aikuinen, mutta tulevaisuus ei silti näytä kovin valoisalta. Lärvikki suunnitteli jo innolla istumajärjestystä ja kertoi litanian asioita, joita me voisimme hänen puolestaan tehdä, hänellä kun oli kovasti kiireitä kerhon ulkopuolella. Meille tuli tunne, että saimme riesaksemme Kirveli Remuarvon nuorennetun painoksen. Me emme periaatteesa usko Karman lakiin, mutta nyt meistä jotenkin tuntuu siltä, että jotain todella pahaa on tullut tehtyä. Rangaistus Remuarojen klaanin muodossa seuraa toistaan! Epäilemme, että tästä on tulossa hyvin raskas syksy.

Yritimme piristää itseämme edes kirkasvärisillä vaatteilla. Haalarit ovat samanmalliset, mutta Purjon haalarissa on lyhyet lahkeet ja paikkataskuun ommeltu nallenappi, joka toistaa haalarikankaan nallekuviota ihan rusetin väriä myöten. Vähänkö olemme tarkkoina olleet nappihankinnoissa! Pirjon haalarissa ei ole nappeja, vaan kankaan kukkakuvio on aika taitavasti osutettu keskelle taskua. Poksun hameessa oli muuten vähän samanlaisia kuvioita kuin Pirjon haalarissa.