Photobucket

 Syksy alkaa olla siinä mallissa, että ulos pitää pukea riittävän lämmintä. Pirjo valitsi oikein mahdottomanpunaisen kääntötakin, jossa vuorikankaassa toistuvat nalleaplikaation vihreä ja keltainen. Hattu on vähän samanlainen kuin idolillamme karhuherra Paddingtonilla. Purjolla on violetti vakosamettitakki, johon on huijausmielessä ommeltu oikein isot napit: oikeasti siinä on tarrakiinnitys. My little pony -kuvio jää nyt vähän Pirjon takin taakse piiloon, mutta tarkkasilmäiset huomaavat, että aplikointilanka on ihan samaa väriä kuin takin vuori.

Kuva otettiin varmuudeksi ennen kuin lähdimme sunnuntaipatseeraukselle pitkin pihaa. Omenapuutarhasta keräsimme hurjan määrän syötävää ja muuasimme naapurilaitumen lehmille, siis juuri niille, jotka pari päivää sitten etsivät rajojaan ja tunkeutuivat meidän puolellemme. Saimme vastaukseksi muutaman muun ja pari möötä. Muistutimme lehmiä siitä, että tänne ei ole tulemista ja tuijotimme tuimasti yli aidan. Siitä ei ollut mitään apua vaan enemmänkin haittaa, koska aika pian koko lauma oli ihan siinä kädenkantaman päässä meitä tapittamassa. On kohtalaisen hankala olla tuijotuskilpailua, kun vastassa on ainakin 30 tyynen rauhallista silmäparia ja saman verran jatkuvassa liikkeessä olevia leukaperiä. Poistuimme paikalta todettuamme, että märehtiminen ei ole meidän juttumme.

Kotona niskaamme putosi jotain. Ensin emme ymmärtäneet, mitä ja mistä päälaelle tupsahti. Vähän aikaa huidottuamme luulimme jo päässeemme eroon kummallisesta näkymättömästä kiusankappaleestamme, mutta sitten katsoimme vahingossa ylöspäin. Ja siellä se oli, maailman ällöttävin ja yököttävin raitaraajainen hämähäkkä tyynen rauhallisesti roikkumassa rihmansa varassa. Harmittelimme isosti peruskameraamme ja olematonta kuvaustaitoamme, mutta jonkunlainen kuva tästä karmaisevasta petoeläimestä sentään saatiin.

Huolestuneina mietimme, miten pitkään moinen raivoisa kahdeksanraajainen on pitänyt kotiamme pelon vallassa. Mahdollisesti koko kesän. Hädissämme laskimme läsnäolijat ja yritimme arvuutella, onko joku meistä jo syöty. Helpottuneina havaitsimme, että kaikki ovat vielä tallella, eikä kenenkään sängyn yläpuolelta löytynyt vahvaa, tiheäsilmäistä verkkoa valmiina heitettäväksi viattomanunta nukkuvan uhrin päälle. Katsoimme varmuudeksi myös sänkyjen alle, mutta sitä ei olisi pitänyt tehdä. Herätimme varsinaisen lauman pöyheänmöyheitä villakoiria. Ne pääsivät nyt karkuun ja pelmahtivat ympäri taloa. Hämähäkkijahdissa niistä ei ole mitään hyötyä.

Tulimme siihen tulokseen, että emme voi antaa minkään olennon vallata kotiamme, vaan käymme taisteluun puolustaaksemme oikeuttamme ötökkävapaaseen asuinsijaan. Kannattaa muistaa, että meillä on jo vintissä sekä oravia että lepakoita, enempää väkeä sinne ei mahdu. Ensin ajattelimme ottaa yhteyttä vartiointiliikkeeseen, mutta  mistään ei löytynyt kohtaa "hämähäkkihälläri" eli niveljalkaisvaroitin. Päätimme toimia ihan itse eli ottaa käyttöön perinteisen ja äärettömän kyseenalaisen Hoover-menetelmän.

Hämähämähäkkä on nyt imuroitu ja pölypussi sisältöineen kiikutettu jäteastiaan. Siellä jouduimme vielä kerran vaikean tilanteen eteen: onko hämähäkki bio- vai sekajätettä?

 

Photobucket