Photobucket

Tänään olemme suurten kysymysten äärellä. Ennen kuin puhumme niistä, esittelemme omasta mielestämme erittäin ihanat vaatteemme, jotka on taas kerran tehty samalla kaavalla ja jätemateriaaleista. Pirjon suorastaan nostalginen jerseyliivihame tuo kaikkine kukkanauhoineen ja taskuineen ihan elävästi mieleen 70-luvun. Tai saattoi se olla 60-lukukin. Joka tapauksessa hyvin kauan sitten pienet tytöt puettiin sunnuntaina siistiin liivihameeseen ja siihen sointuvaan puseroon, ja sitten mentiin mummolaan syömään suklaanappeja ja vaaleanpunaisia keksejä. Oi niitä onnellisia aikoja, joista tosin ei ole omakohtaista kokemusta. Suklaanapeista ja kekseistä sitten taas onkin, mutta vasta 2000-luvulta.

Purjon liivihame saattaa olla joko silkkiä tai viskoosia. Jos haluaisi tietää ihan varmasti, pitäisi polttaa koetilkku. Silkki ei pala, viskoosi palaa. Valmista mekkoa ei kannata kärventää. Tässä on edessä paikkatasku ja taskussa aplikoituna Hello Kitty -kuvio, jonka punainen rusetti määritti puseronkin heleän värin. Ei, paikkataskun alla ei ole rumaa kärventymää, älkää luulkokaan.

Me olemme muutamana päivänä miettineet, miten surullisia asioita ovat lapsikaappaukset. Niistä ei saisi laskea leikkiä, emmekä nyt laskekaan, pois se meistä. Toisaalta olemme tarkastelleet asian kääntöpuolta eli miksi vain lapsia kaapataan, missä ihmeessä ovat uutisoinnit vanhuskaappauksista? Eikö kukaan viitsi kaapata vanhuksia vai eikö asiasta vain tehdä uutisia?

Tälläkin hetkellä erilaisten hoitolaitosten vuoteissa on satoja yksinäisiä vanhuksia, joiden elämää edes lyhytaikainen kaappaus piristäisi ihan hurjasti. He ilahtuisivat ikihyvästi jo kymmenenkin minuutin ulkoilusta, jos siis on kiireinen, haluaa harrastaa pikakaappauksia ja palauttaa kaapatun takaisin jo iltapäiväkahville. Toisaalta myös ihan tavallisissa taloissa palvelutaloista puhumattakaan on vimmatusti väkeä, johon hoivaviettinsä viekoittelema voisi patoutumiaan purkaa. Voisi kammata hiuksia, hieroa särkeviä hartioita, lakata varpaankynsiä tai ajaa parran, ja jos ihan hurjaksi heittäytyy niin vaikka vaihtaa vaipankin. Hyväkuntoisten kaapattujen kanssa voi käydä kauppakeskuksissa shoppailemassa terveyskenkiä ja punttilahjepöksyjä. Jäätelön sijaan syödään vähän väliä kahvia ja pullaa, ja palanpainikkeeksi vertaillaan vatsan toimintaa ynnä verenpainelukemia. Miksi siis kaapata lapsi, jolla jo on vanhemmat ja hyvä olla kotonaan, kun samalla vaivalla voi hoidettavakseen kaapata vanhuksen!

Tietysti vanhuskaappaus kannattaisi suunnitella mahdollisimman hyvin. Etukäteen pitää varmistaa, että kaappausuhanalainen vanhus sairasta esimerkiksi vakavaa puheripulia. Siinä voi mennä hyvä kaappaus ihan hukkaan, kun vanhus vaan puhua pulputtaa ja muistelee menneitä huomaamatta ympäristönsä muuttuneen. Toisaalta kannattaa vakoilla, ettei potentiaalinen uhri ole esimerkiksi maratoonari tai veteraanipikajuoksija, jonka kaappaamiseen kuluu luvattoman paljon energiaa suhteessa hyötyyn. Juokse siinä sitten suonikohjusäärten perässä tuhatta ja sataa, kun toinen on kuntoillut viimeiset 70 vuotta ja oma yleiskunto on mallia sydäntäsärkevä. 

Siksi suosittelemme lämpimästi laitosvanhuksen lyhytaikaista kaappaamista! Se on helppoa ja halpaa, eikä siinä hengästy. Vähemmän paatuneet voivat aloittaa vaikka käymällä lukemassa sanomalehtiä heikkonäköisille, ja kun on vähän aikaa harjoitellut, voi edetä kaappauksessa  ulkoilutukseen tai peräti lauluiltapäiviin. Näppäräsorminen voi tehostaa kaappaustaan kiertämällä papiljotteja suihkunkosteisiin hiuksiin tai opettelemalla vanhanaikaisen partasudin ja -höylän käytön (ne sähkökoneet kun eivät ole mistään kotoisin). Suosittelemme lämpimästi!

 

 Joku odottaa kaappaustasi!