Photobucket

Tämä kuva otettiin onneksi jo aamulla, sillä tänään sitä koettiin ihan konkreettisesti, miten reissussa rähjääntyy. Matkasimme Tampereelle onnellisen tietämättöminä siitä, että siellä kohtalonammme olisi  keskipäivän tienoilla sekä synkkä pimeys että raivoisa raekuuro. Vielä senkin jälkeen puuskaiset tuulet tekivät parhaansa viedäkseen mennessään kaiken irtonaisen. Näkemiin ja hyvästi siis hattumme.

Purjo varautui matkaan kuviollisella liivihameella ja tummanpunaisella puserolla sekä oikein leveälierisellä hatulla. Säätiedottajasetä lupasi lämpötilaksi noin 20 astetta, joten pitkät hihat paidassa olivat ihan paikallaan. Iltapäivällä ne piti kääriä, sillä koko Tampereen peitti kasvihuonemainen kostea lämpö - siitä säätiedottajasetä ei maininnut sanaakaan! Pirjo laittoi punamustan haalarin ja punaisen puseron, josta kannattaa panna merkille hihansuiden huolittelu eli pelkällä siksakilla saa aikaan tuollaista vähän lainehtivaa lopputulosta.

Hatut olivat päässä aina siihen asti, kunnes keksimme mennä Koskikeskuksesta siltaa pitkin Laukontorille. Sieltä torin kupeesta löytyisi ympäri vuoden avoinna oleva joulutavarakauppa, ja koska kuulimme uutisista, että nyt on paras aika ostaa joulukoristeita, niin pitihän sinne rynnätä. Uutisissa kyllä puhuttiin Lontoosta, mutta onko sillä nyt niin väliä? Siinä pitkänpitkää siltaa ylittäessämme tarttui tuuli ensin Purjon hattuun ja hetken kuluttua nappasi Pirjoltakin päähineen. Sinne ne lensivät, suoraa veteen. Nostimme hirmuisen äläkän, mutta mennyttä mikä mennyttä. Ei niitä sieltä kukaan tullut pois onkimaan. Niin että jos joku siellä sattuu saamaan virvelillä hattupäisen hauen, niin ei pidä hämmästyä.

Tätä ennen olimme joutuneet kipittämään hurjaa vauhtia rankalta raekuurolta suojaan. Tampereen päälle kertyi ensin isoja pilviä, jotka lopulta peittivät auringon niin tehokkaasti, että tuli melkein pimeää. Sitten alkoi sade, eikä mikä tahansa vaatimaton vedentulo, vaan hirmuiset rakeet hakkasivat kaikkia suojattomia. Tässä vaiheessa me tosin olimme jo erittäin hyvin ansaitsemillamme vaniljaviinereillä Linkosuon kahvilassa, ja saatoimme sieltä viinerin takaa varovaisesti kurkkia kaikkia niitä, jotka kastuivat. Hyvä ajoitus on matkaillessa tärkeä, ja tänään se onnistui meiltä erinomaisesti.

Ai miksi me menimme taas Tampereelle? Sitä vähän itsekin ihmettelimme, sillä  Suomessa olisi lukuisia sellaisia kaupunkeja, joissa emme ole koskaan käyneet kuten Varkaus, Iisalmi ja Pori muutamia mainitaksemme. Osasyynä saattoi olla se, että olemme makutuomareina "Löydä kaunein juhlamekko" -projektissa ja tänään vuorossa olivat Mansen röyhelöt ja taftit. Oikein somia asuja sieltä löytyikin, mutta ei vielä sitä voittajaa.