Photobucket

Shoppailumatkailumme sinne sun tänne pitkin Suomea vei meidät tänään Järvenpäähän. Tiesittekö, että siellä on katukylttejä käännelty pahantahtoisesti niin, että me eksyimme? No nyt tiedätte. Sai muuten olla viimeinen kerta, kun ihan tunnepohjalta lähdimme vieraaseen kaupunkiin "vain parin korttelin päähän juna-asemasta". Meillä oli vain vahva aavistus päämäärästämme, ja tietysti lähdimme tasan 90 asteen kulmassa väärään suuntaan, koska viitta meitä sinne ohjasi.

Käyhän se kuntoilusta, kävelykatua sahaaminen edestakaisin, mutta vähän ihmettelimme autiutta. Muutama paikallinen asukas käpsehti siellä seuranamme, vaikka kello oli jo melkein lounasajassa. Tuli tunne, että on aavekaupungissa, vaikka siellä oli selkeästi aluillaan tai meneillään jotkut Janne-juhlat,  kadun päässä oikein iso telttakin mallasjuomatarjoiluineen. Missä ihmeessä lymyilivät kaikki järvenpääläiset puolenpäivän hellettä paossa? Vai pelottiko kulmaukseen itsensä sijoittanut huiluunpuhaltaja äänisaasteellaan kaikki pois? Soittoa se piipitys ei nimittäin ollut vaan lähinnä migreeniä manaavaa ulinaa.

Lopulta löysimme perille sinne, minne pitikin. Tavoitteenamme on siis edelleen löytää mekko kaikilla mausteilla. Pitää olla rimpsua ja röyhelöä ja paljon helmaa. Sellaista me etsimme toissapäivänä Tampereeltakin ja melkein löysimme. Tänään jouduimme huomaamaan, että meillä on kummallinen ylitsepääsemätön kommunikointiongelma. Vaikka miten kerromme, mitä haluamme ja mitä emme, niin myyjät kiikuttavat sovituskoppiin (tai oikeastaan sovitushuoneeseen) rekkikaupalla vääriä vaatteita. Ehkä vika on tavassamme selittää asia tai myyjien haluttomuudessa ymmärtää meitä, mutta hankalaa tämä on. Jos ei missään nimessä halua ruskeaa, kapeaa, lyhyttä samettimekkoa, niin miten sanoa kauniisti kanaemomaiselle myyjärouvalle, että juuri tämä herttaiseksi ja tyttömäiseksi kehuttu asu on yhtä kaukana toiveestamme kuin suola on sokerista.

Siis otetaanpa tämä vielä kerran: me emme halua tummaa, emme samettia emmekä hihoja. Tässä kuvassa on esimerkki siitä, mitä todellakaan emme ole etsimässä. Pirjolla mekon yläosa ja hihat ovat niin käsittämättömän kallista tummanviolettia paljettitylliä, että emme edes halua muistaa ostamamme 15 cm palasen hintaa. Helma on samanväristä viskoosia ja koristeena on pinkkiä satiininauhaa, jota ilman mekko oli aika synkkä. Purjolla mekon yläosa on loimusamettia, hihat ja helma pallollista keinokuitua. Kun ottaa askeleen, helma läikehtii mukavasti valossa. Tai voi tätä helmaa muuten vain heilutella, se on kivaa. Mutta kun  tulemme kauppaan ostoksille, niin ei mitään tällaista, kiitos!