Photobucket

Moskovan ympäristön hurjien metsätulipalojen savut saapuivat synkkinä ja läpintunkemattomina pihaamme. Kuvassa Pirjo ohjaa Purjoa oikeaan suuntaan eli suojaan sisätiloihin. Koska olemme sukeltamassa, vaikka vain savussa, on meillä tietysti uimapuvut. Purjon asussa on aplikoituna oranssi unikko, ja me muistelemme, että melkein samanlainen on esitelty joskus aikaisemmin. Tässä versiossa on solmittavat olkanauhat, siinä edellisessä tarrakiinnitys. Pirjon uimapuvussa on kuvioina kaunottaria ja kulkureita ja se sopii teemaltaan oikein hyvin tällaiseen näennäisen päämäärättömään käyskentelyyn.

Meillä ei ole sitten niin mitään tekemistä, joten ryhdyimme joutessamme miettimään, minkä nimen nyt ottaisimme blogille, jos saisimme valita uudestaan. Pirjo ja Purjohan ovat salanimiä, oikeita emme kerro, ja koko nimi keksittiin aikoinaan vahingossa sen enempiä pohtimatta. Toisaalta olisi lysti pitää Bertan ja Hjördiksen tyyliblogia, mutta sillä ei välttämättä olisi kovinkaan monia lukijoita. Siinä blogissa voisi hyvällä omallatunnolla esitellä syksyn malliston pitkäpunttisia lämpöalushousuja ja uudenuutukaiset flanellikuosit yöpaitoihin. Lisäksi voisi antaa ohjeita hiusverkon virittämiseen ja levottomiin jalkoihin. Ja tietysti meillä silloin olisi silmälasit ja lempeä hymy. Ynnä nuttura.

Cinderellan ja Adalmiinan tyyliblogissa olisi pelkkiä prinsessavaatteita. Se voisi olla pitemmän päälle aika tylsää, mutta silti ihanaa. Tosin me näimme kruununprinsessa Victoriasta kuvan, jossa hänellä oli päällä ruutushortsit ja anorakki, joten oikeat prinsessat eivät nähtävästi ymmärrä olla joka päivä juhlapuvuissa. Ehkä sellainen ei golfkentällä ole kovin kätevä, voivat vaikka pallot kadota helman pitseihin. Sellaisella kentän hiekkaosuudella saisi pinnan kivasti tasattua, kun vaihtaisi mataliin kenkiin ja antaisi helmojen oikein kunnolla laahata maata. Sitä voisi kokeilla ihan kotipihaolosuhteissa, jos haluaa ennen vieraiden saapumista nopeasti kerätä mahdolliset roskat ja pudonneet lehden pihatieltä ja kuistin edestä. 

Vähän me mietimme sitäkin, että olisi hauskaa, jos ihmisillä olisi erikseen sunnuntainimi. Kaikkina muina päivinä olisi tylsästi jotain oikein tavallista kuten Laura tai Emma, mutta sunnuntaina saisi ottaa jonkun juhlavamman nimen, sellaisen kuin Ottiliana tai Ulrica Eleonora. Sen sunnuntainimen saisi valita ihan itse. Silloin ei varmaan tulisi niin kamalasti nimenvaihtojakaan kuin nykyisin, kun yksi jos toinenkin keksii, että ei enää halua olla Tuula Anneli vaan Tupu Talvikki, koska on pienenä päättänyt itseään sillä nimellä nimitellä. Tai haluaa uuden nimen, koska sukunimi vaihtui Virtasesta Korhoseksi, eikä Viivi Korhonen tunnu kivalta vaan haluaa olla Kiivi Korhonen. Sunnuntainimi olisi siitä kätevä, että sen voisi ottaa käyttöön ihan ilman mitään rekisteröintejä ja anomuksia.

Asiasta miljoonanteen ja takaisin: meilläpä ensimmäiset omenat päättivät kypsyä tuosta vain, ihan mitään ilmoittamatta ja varoittamatta. Näiden helteiden takia ne kyllä tuntuvat myös nahistuvat aika nopeasti. Merkkiä ja mallia emme tiedä, joku punainen ja kesäinen ja omituista kirjoittaa - lämmin! Emme muista koskaan ennen syöneemme ulkona lämpimiä omenoita suoraa puusta napsittuna, nyt tuli sekin koettua.