Photobucket

Paljon onnea Viljalle!

 

Kuvassa näytämme huolestuneilta ihan syystä: me melkein unohdimme onnitella. Asuvalinta sentään on asianmukainen, sillä näissä tamineissa kartanon pienten mansellien kelpaa kyllä niiata niksauttaa ja toivottaa nimipäiväonnea. Meillä on sininen ja punainen viskoosikukkamekko, ja niiden päällä mummolan vanhasta pitsiverhosta tehty esiliina. Tai jos ihan rehellisiä olemme, niin mummo ei koskaan ommellut verhoihin päärmeitä saati ripustanut salusiineja ikkunaan eli kangas oli ihan käyttämätöntä siinä vaiheessa, kun kankaan näppeihimme saimme. Meidän mielestämme nämä essut ovat malliltaan ihanan vanhanaikaisia ja sopivat kovasti tunnelmaan.

Eilen katsoimme maineikkaan elokuvan Niskavuoren naiset. Se kertoi siitä ajasta, jolloin ei ollut värejä ollenkaan, kaikki oli joko mustaa tai valkoista tai harmaata siltä väliltä. Silloin oli varmaan aika tylsää kesällä, kun kaikki oli epämääräisen suttuharmaata heleän vihreän sijaan. Onneksi värit keksittiin ennen kuin me synnyimme! Muutenhan me emme voisi nauttia pinkistä ja sähkönsinisestä ollenkaan.

Me katselemme kaikkia elokuvia hyvin tarkasti. Eilen ihmettelimme, miksi ihmeessä sillä Tauno Palolla oli elokuvan alussa auto, mutta lopuksi ei ollutkaan vaan matkaan piti lähteä hevoskyydillä. Kuka kumma sen auton oikein vei vai olikohan se sellainen kesämalli, joka talvella jäätyi eikä suostunut liikkumaan tallista minnekään? Tai ehkä hevosten kanssa oli tehty kuvaussopimus ja ne halusivat ehdottomasti juuri siihen loppukohtaukseen mukaan.

Toinen mielenkiintoinen juttu oli Niskavuoren salin kaakeliuuni. Siinä oli kaksi tulipesää! Mikä vertaansa vailla oleva keksintö. Siinä saattoi piika aamulla pähkäillä, että kantaako halkoja yhteen vai kahteen uuniin ihan sen mukaan, oliko nurkissa huurretta vai ei. Tai tietysti sen mukaan, olisiko sinä päivänä salille käyttöä vai ei. Salit kun ovat siitä mukavia huoneita, että ne viihtyvät mainiosti ihan yksinään, jos ei satu olemaan juhlia tai tule vieraita käymään. Olohuoneet ovat vähän vaativaisempia ja olettavat, että niitä käytetään joka päivä. Siksi olohuoneissa on televisioita ja kirjahyllyjä täynnä koriste-esineitä ja lehtikasoja ja pehmeitä upottavia sohvia torkkuja varten. Saleissa on pöydillä valkoiset liinat, kovia suoraselkäisiä tuoleja ja muutama taulu, joista tuijottaa synkkiä esi-isiä sen näköisinä kuin he olisivat hetkenä minä hyvänsä tulossa kylään, jos ei olla kunnolla. Salissa ei ole tarkoitus viihtyä ollenkaan vaan istua tyynenä ja rauhallisena rupattelemassa synnistä ja muusta mukavasta. Näin ainakin Niskavuoressa.

Mutta nyt juhlivat kaikki Viljat saleissa tai salogeissa ihan siitä ilosta, että heille on älytty antaa kaunis nimi, jonka päivä on juuri tänään. Toivotamme paljon kakkua ja monia suklaakeksejä!