Photobucket

Vinttiaarteen (se on ullakolta löytynyt tilkkukoppa) tuhoamisessa on päästy kohta melkein puoliväliin. Näihin asuihin on käytetty kukkaflanellia, josta todennäköisesti on kauan sitten tehty talviöitä varten pitkä ja pehmoinen yöpuku. Kangasta ei enää ollut jäljellä edes mekon vertaa, joten isommista paloista tuli yläosia ja kapeista suikuloista saatiin helmaan röyhelökaitale. Näissä asuissa kannattaa erityisesti huomioida resorit ja se, miten asun henki muuttuu, kun vaihtaa violetin vaaleanpunaiseen, kuten nyt on tehty.

Tämä on ollut omenahillopäivä. Erityisen tarkoituksella kirjoitimme, että hillo, vaikka se oikeastaan on sosetta. Tästä voisi saada aikaan vaikka isohkon riidan jokun intomielisen martan kanssa. Meillä ei ole aavistustakaan, mistä sen tietää, poriseeko kattilassa sose, hilloke tai hillo, meille se on aina hilloa. Joskus se voi olla lihakeittoa, mutta silloin siellä ei olisi niitä omenanpalasia. Tänään keskityimme varovaisesti sekoittamaan tulikuumaa pataa ja lausumaan loitsuja. Tai ei sentään, omenahillon kanssa ei kannata leikkiä taikapataa, sieltä voi nopeasti poksahtaa polttava pisara vaikka leukaan. Se ei olisi mukavaa.

Puut ovat omenoita pullollaan. Tuopa oli hauskasti kirjoitettu, vaikka itse sen keksimmekin. Jos olisimme oikeita ahertajia, keräisimme kaikki pudokkaat ja vähän puistakin ja matkaisimme tuoremehuasemalle isojen muovikanisterien kanssa. Takaisin palaisimme mehujen kera ja kiittelisimme toisiamme säästäväisyydestä ja luonnonmukaisesta vitamiinivarastosta. Valitettavasti emme aherra ollenkaan tosissamme vaan ainoastaan sen verran, että haemme syömäomenoita ja muutamia oikein isoja yksilöitä siihen hilloon, joka oikeastaan on sosetta. Meissä ei taida olla marttaa ollenkaan vaan enemmän sitä toista tyyppiä, joka ei hätäillyt ja huolehtinut.

Täällä on iso kellari, jossa varmaan voisi säilyttää vaikka mitä, jos sinne uskaltaisi mennä. Me emme uskalla. Mieluummin kurkimme ovelta alas ja huhuilemme määräyksiämme sille rohkelikolle, joka ei hiiriä ja hämähäkkejä pelkää. Ensin mainittuja kellarissa ei ole näkynyt, mutta me olemme täysin varmoja, että niitä sieltä löytyisi, jos etsisi. Lasipurkkien läpi hiiret eivät pääse, ja porkkanoita me emme kellarissa säilytä, vaikka siellä on ihan oikeat puiset laatikot juureksia varten. Nyt ne laatikot ovat hämähäkkien pyydystyspaikkoja isoine verkkoineen.

Huomenna on kerhopäivä, ja olemme päättäneet mennä sinne kerhoon, tuli vastaan mitä tuli. Yksi Lärvikki Teräväinen tai mekkopoika Poksu eivät meitä pysäytä. Olemme ilmoittautuneet sovitussa järjestyksessä jo keväällä  ja kerhopaikkamme ajoissa lunastaneet, joten katsomme oikeudeksemme vähän laulaa ja hieman askarrella kerhotädin johdolla ja ohjauksessa. Olemme saaneet luotettavalta taholta kuulla, että Kirveli Remuaro nimittää meitä tylyiksi ja hankaliksi. Voi olla. Kuka tahansa tulee pikkiriikkisen tympeäksi kuullessaan, että selän takana puhutaan vääriä todistuksia lähimmäisistä eli meistä. Me olemme mukavia ja iloisia, reippaitakin, jos sille päälle satumme. Sitä tapahtuu onneksi hyvin harvoin.