Photobucket

Ihan alkuun anteeksi, päivän kuva tulee vasta huomenna, jos silloinkaan. Meillä on ongelmia kuvapalvelimen kanssa. Meillä on ongelmia koko elämän kanssa. (kuva lisätty 18.9.2010, olemme tässä mukavissa matkustusasuissa, joista ei sitten ollut mitään iloa, kun juoksimme kulkupelistä toiseen)

Tänään piti olla hieno päivä. Meillä oli Espoossa ÄTT eli Älyttömän Tärkeä Tapaaminen. Lähdimme sinne hyvissä ajoin aamupäivällä junalla. Harmiksemme huomasimme asemalla, että VR ylitti jälleen kerran itsensä eli junan junaa ei asemalle ollut tulossa tai menossa muuten kuin toiveikkaiden kuulutusten muodossa. Joku korjaamattoman suuri vika esti raideliikenteen. Siitä alkoi meidän Amazing Racemme eli piti salamannopeasti päättää, rynnätäkö asemalaiturilta näkyvälle, mutta auttamatta kavalan kaukana olevalle linja-autopysäkille vai kurvatako sittenkin autolla kohti linja-autoasemaa ja seuraavaa bussia. Pirjo teki pikavalinnan ja päätti, että hippulat vinkumaan eli juoksuksi, ja puuskutusläähättäen ehdimme kuin ehdimmekin pysäkille ja pikavuoroon.

Bussissa oli tunne kuin matkustuskilpailussa. Ehdimmekö ajoissa Helsinkiin ja siellä ripeästi Espooseen matkaavaan junaan, vai menetämmekö tärkeitä minuutteja ja jumitamme ruuhkassa Oopperatalon luona. Matkalla täpötäydessä bussissa kuuntelimme häpeilemättä kanssamatkustajien puhelimitse tekemiä tilannekatsauksia sukulaisilleen ja tutuilleen. Aika nopeasti selvisi, että meidän asiamme olivat oikeastaan aika hyvin. Satoja ihmisiä istui korpitaipaleille jumitetuissa junavaunuissa pääsemättä minnekään, ja me sentään olimme hyvää vauhtia etenemässä kohti Helsinkiä. Samalla tajusimme yhden melko merkittävän asian: jos junat eteläisessä Suomessa eivät kulje, ja Espoo on jossain etelässä, niin ehkä sinne ei pääsekään edes resiinalla! Päätimme tehdä kuin Amazing Racen kilpailijat eli juoksimme ulos Kampin linja-autoasemalta ja kiljuimme kurkku suorana amerikaksi ääntäen että TAXI. Siitä ei ollut apua. Keksimme, että täällä taksi ei tule asiakkaan luokse vaan asiakas menee taksitolpalle. Niin juuri me teimme, ja se oli viisas päätös.

Hyppäsimme ensimmäiseen vuokra-autoon ja siitä alkoi jännittävä matka. Heti alkuun taksinkuljettaja kertoi, että muutaman korttelin päässä on tehty aseellinen pankkiryöstö. Tehtävämme on tarkkailla ympäristöä, josko näkisimme mustapipoisen, ulkomaalaisen, kohtalaisen pienen miehen pakenevan rahakassi kädessään. Harmiksemme emme nähneet minkäänlaista ryöstäjää vaan ainoastaan melkein kaikki kaupungin poliisit autoineen.

Espoossa meitä odotti pettymys. Meille läheinen henkilö oli varannut vanhojentanssipuvun sovituksen, mutta valitettavasti Zazabellassa asiakaspalvelu oli piilotettu jonnekin tyllien ja satiinien alle. Sovituskoppi piti jakaa toisen potentiaalisen ostajan kanssa, ja suurimman osan ajasta asujen vaihtaminen oli niin hätäistä, ettei edes verhoa ennätetty vetää pukijan ja liikkeessä vellovan asiakasmassan eteen. Hameen vetoketju selässä sai repsottaa auki, koska sen sulkeminen hidasti sovitusta, ja kaikkea toimintaa leimasi kiire. Kun kolmea vaatetta oli kokeillut, oli aika tehdä ostopäätös, sillä seuraava innokas odotti jo mekkopinon kanssa vuoroaan. Tuli ihan tyhmä liukuhihna-asiakasolo ja unelmien vanhojentanssipuku jäi ostamatta. Kyseessä on sentään sen hintaluokan asu, että sillä summalla saisi vuokrattua yksiön kuukaudeksi. Niin tärkeää päätöstä ei kannata tehdä hätiköiden.

Palasimme junalla Helsinkiin ja saimme konduktöörilta tiedon, että raideliikenne on taas kunnossa. Valitettavasti tieto oli väärä, rautatieasemalla selvisi, että liikenne takkuuaa yhä, joten katsoimme parhaaksi matkata takaisin bussilla. VR ei tuntunut kovin luotettavalta matkakumppanilta. Ja tietysti kotimatkalla juutuimme bussilla yli puoleksi tunniksi jonnekin Mäntsälän eteläpuolelle, jossa oli monen auton ketjukolari. Muutaman tunnin matkasta tuli lopulta yli 8 tunnin reissu! Ja me olemme nyt aika lailla väsyneitä.