Meidän piti leipoa muffinsseja. Tai oikeastaan paikallisen maanisesti leipovan lapsen piti niitä tehdä, joten ostoslistalle lisättiin tällainen kuoppavuoka, jossa leipomuksista tulee tasaisen mallisia ja kooltaan samanlaisia. Vaan mitä huomasimme kotona: tämä on tarkoitettu kohtalaisen ällöttäville sieni-kurpitsamuffinsseille eikä suklaalle ollenkaan! Olisi pitänyt lukea tuo pahvinen käyttöohje paremmin. Niin että jos joku sieni-kurpitsamuffinssien ylin ystävä on epähuomiossa hankkinut suklaa- tai edes vaniljamuffinssien paistoon tarkoitetun vuokasarjan, niin mielellämme vaihtaisimme tämän pois. Tosin tuollaisia sienisotkuja syövä ihminen ei voi olla ihan normaali vaan vakavasti vegaanivinksahtanut, mutta emme sano sitä päin naamaa vaan vasta selän takana ja silloinkin huolestuneesti hiljaa.

Kaupassa kannattaisi tarkasti katsoa, mitä on ostamassa, jotta ei kotona kaduttaisi niin kuin meitä nyt. Suurimman osan virheostoista voi lahjoittaa pois, mutta jotkut ovat olleet niin noloja, että niistä ei kehtaa luopua. Osaa hankinnoista kutsumme herätysostoksiksi, koska niistä yks kaks innostuessaan ja sellaisia täysin suunnittelematta hankkiessaan olisi pitänyt herätä todellisuuteen ja jättää tuote kauppaan. Valitettavasti halpa hinta yleensä estää havahtumasta huomaamaan, että tätä ei tarvita.

Meillä on esimerkiksi sellainen pieni paistinpannu, jota myös munakaspannuksi kutsutaan. Valitettavasti meillä ei koskaan syödä niin pieniä munakkaita, että sitä paistovälinettä kannattaisi ottaa esiin. Niin, ja sienimunakkaita meillä ei syödä koskaan, ei edes kurpitsalla höystettynä. Tämä tiedoksi kaikille uteliaille.

Herätysostoksiin laskemme myös television katsomisen tietokoneella mahdollistavan vimpaimen. Vielä siellä kaupassa se tuntui mahdottoman hienolta ajatukselta: tällä voi katsoa televisiota missä vain, vaikka matkoilla. Kotona ihmettelimme, miksi emme ostovimmassamme heränneet aikaisemmin huomaamaan, että hyvin harvoin matkaamme minnekään, ja jos niin teemme, niin emme sinne jonnekin ota tietokonetta kainaloon. Tietysti ajatuksen tasolla on hienoa tietää, että jos satumme lähtemään vaikka naapuriin, niin voimme ottaa omat TV-ohjelmat mukaan.

Kaikkien virhehankintojen vastapainoksi meillä on monia sellaisia juttuja, joista on koitunut iloa enemmän kuin ikinä olisimme osanneet odottaa. Ajankohtaisimpana tulee mieleen pieni otsalamppu, jossa on kovankirkas valo. Se on kätevä pimeässä ulkoillessa, mutta vielä näppärämpi leikittäessä pimeänpiilosta. Silloin sammutetaan valot koko talosta ja hiippaillaan iltapimeässä huoneesta toiseen etsimässä hämäriin nurkkiin ja verhojen taakse kätkeytyneitä leikkikavereita. Tätä ei pidä leikkiä kovin asuituilla seuduilla, koska ulkopuolisesta näyttää ihan siltä, että talossa rellestää murtomies tai vaikka kaksi. Olisi kurjaa saada naapurit ja poliisi paikalle juuri silloin, kun huutaa PÖÖ.

Ehkä mekin siirrymme tästä kohta sammuttelemaan valoja ja valmistautumaan piilosille. Kuvassa meillä on leivontaankin sopivat asut eli röyhelöolkaiset puuvillaesiliinat ja trikoopaidat. Huomatkaa, että soinnutimme vaatteet tuohon kuoppavuokaan. Keittiössäkin voi pukeutua somasti, etenkin jos ei yleensä tai siis käytännössä oikeastaan koskaan leivo tai keittele, vaan keskittyy näyttämään kuvissa nätiltä.