Photobucket

Paljon onnea Varpulle!

Hups hei, taas myöhästyimme onnitteluissamme. Meitä kun vaivaa orastava demokratia tai voi se olla deodoranttikin. Toivottavasti Varpu kuitenkin käy vilkaisemassa meitä ja saa samalla onnittelut.

Asuvalinta on vähän vanhanaikainen tai oikeastaan aika uusi, sillä nyt täytyy ehdottomasti olla ruutua ja paljon. Taas kerran on vanha verho joutunut luopumaan perustehtävästään ja kiikutettu leikkuupöydälle. Siitä on tehty liivihameet tai esiliinat, ihan miten tuon nyt haluaa nähdä. Malli meillä molemmilla näyttää pikasilmäyksellä ihan samalta, mutta jos katsotte kahdesti niin huomaahan tuon, että Pirjolla on esiliinassa erikseen olkaimet kun Purjolla mekko on yhdestä kappaleesta. Purjolla on lisäksi tummanpunainen pusero ja Pirjolla samanvärinen mekko. Pirjo näyttää ihan vähän Vaahteramäen Eemelin pikkusiskolta Iidalta, vai mitä.

Tänään käväisimme kirpputorilla laittamassa myyntipöytää kuntoon. Siellä oli hävityksen kauhistus! Miten on mahdollista, että vaatteita on viskottu lattialle, hintalappuja on revitty irti ja osa asuista on kannettu "laputtomien tavaroiden" pöytään! Kaiken lisäksi joku oli huomannut, että meillä on aika paljon tilaa alahyllyillä, ja niinpä sinne oli ilmestynyt iso päiväpeite ja pari mattoa. Ne eivät todellakaan päätyneet sinne vahingossa, vaan joku päätti ryhtyä alivuokralaiseksemme. Kannoimme ne pois, huis vaan, juuri niihin pöytiin, joista ne oli meille vaivoiksi kiikutettu.

Olimme täynnä hämmennystä, pyhää vihaa ja kummastusta. Koskaan ennen ei ole käynyt näin, että myytävät tuotteet on huiskittu ympäriinsä vallan huolettomasti. Onhan se pöytä ennenkin päivässä saatu sotkuiseksi, mutta mikä ihme saa jonkun rutistamaan vaatteet möykyiksi ja repimään siististi laitetut hintalaput irti? Eikä vain yhdestä vaan monesta mekosta. Meillä meni monta minuuttia siihen, kun kirjoitimme uudet laput, kiinnitimme ne ja yritimme suoritella ryppyisenruttuisia asuja myyntikuntoon. Aina välillä poljimme vihapäissämme jalkaa ja päätimme, että tämä ei jää tähän.

Me ryhdyimme pälyilemaan kaikkia kirppiksen asiakkaita kuin he olisivat potentiaalisia pöydäntuhoajia. Viskooko nukenvaatteita tuo iäkäs nainen, joka kanniskelee pallogrilliä kainalossaan vai sittenkin tuo kalju mies, jolla on sylissään vino pino autolehtiä? Tai ehkä vain sunnuntaisin käy sellaisia asiakkaita, joilla ei ole alkeellisimpiakaan ostoskäyttäytymistapoja vaan jotka luulevat, että sieltä pöydistä pitää etsiä kirppuja ja siksi kääntää ja vääntää kaikki nurinpäin. Ne kirput kun kuulemma ovat aika pieniä veijareita.