Photobucket

Eilen kerroimme ahkeroinnin tuloksena saaneemme oivan summan rahaa kirpputorimyynneistä. Ei olisi pitänyt sanoa sanaakaan, sillä saimme heti yhteydenottoja tahoilta, joilla olisi tarvetta rahoillemme. Ei, me emme aio antaa lahjoitusta Kirkuvalle Kamerakerholle, vaikka kuvaajallamme totisesti olisi tarvetta pienelle tietojen päivitykselle. Eikä meitä kiehdo sekään, että Omelun ystävät (luitte ihan oikein, juuri tuolla nimellä meitä lähestyttiin) saisi 200 euron lahjoituksen toimintansa tukemiseen. Omelun ystävät voivat opetella hieman oikeinkirjoitusta ennen kuin ryhtyvät sähköpostitse kerjäämään.

Sen sijaan meitä ilahdutti suuresti se, että hyvä vaikeaniminen ystävämme Nigeriasta otti yhteyttä ja kertoi, että olemme voittaneet paikallisessa rahapelissä suunnattomia summia amerikkalaisia dollareita. Koska tilanne siinä maassa on epävakaa, emme saa lähteä rahoja noin vain noutamaan, vaan meille on nimetty luotettava paikallinen yhdyshenkilö. Otimme välittömästi sähköpostikontaktin  ilmoitettuun asiamieheen ja kerroimme vaaditut henkilötiedot. Vähän meitä mietitytti, että miksi ihmeessä piti kertoa sekä sähköpostiosoite että sen käyttäjätunnus ja salasana pankkitilin lisäksi. Ehkä siellä Nigeriassa ollaan hurjan tarkkoja sen suhteen, että varmasti kerätään lottovoittajista oikeita tietoja eikä raha joudu hukkaan. Varmuuden vuoksi päätimme mekin esiintyä salanimillä, ja tietysti kävimme kirjaston koneella ottamassa yhteyttä, jotta tietosuoja olisi murtumaton. Mahtavat ne nyt siellä Afrikassa ihmetellä, miten kuningattaret Elisabeth II ja Silvia täältä Suomesta kovasti lähettivät sähköposteja ja lämpimiä terveisiä.  Koskaan ei pidä olla liian varovainen eikä toisaalta liian sinisilmäinen raha-asioissa.

Tilille rapsahti tänään iso summa lisävarallisuutta, kun VR maksoi ihan mukisematta takaisin kaikki eurot viikko sitten käyttämättä jääneistä junalipuista. Tällä kertaa hämmästyimme me: ei tarvinnut täyttää planketteja ja todistaa yhtään mitään, käyttämätön lippu riitti osoittamaan peruuntuneen matkan. Olimme varautuneet täyttämään ainakin kymmenen erilaista byrokraattista lappusta, joten olimme ehkä jopa hieman pettyneitä siihen, että palvelu pelasi hyvin. Miksi ne eivät saa junia kulkemaan radoilla, jos kerran onnistuvat mahdottomammassa eli ystävällisessä asiakaspalvelussa?

Nyt odotamme jännittyneinä maanantaita ja soittoa pankista. Meihin kun otetaan aina joskus yhteyttä ja kerrotaan, että he ovat kurkkineet tiliämme ja huomanneet, että siellä on liikaa rahaa. Pankissa on nähkääs meidän nimellämme tili eli kenkälaatikko, jonne kaikki säästöt laitetaan. Kun se laatikko tulee täyteen, soitetaan tilinomistajalle ja kerrotaan, että kantta ei saada enää kiinni, siirrettäisiinkö osa rahoista isompaan saapaslaatikkoon, jolloin tilin nimeksi tulee  määräaikainen talletustili. Meistä ei ole kovinkaan kivaa, että joku vieras ihminen tuijottaa pursuilevaa kenkälaatikkoamme siellä pankkiholvissa. Se tuntuu jotenkin liian uteliaalta. Ja kun se sama ihminen vielä soittaa ja ilmoittaa, että hahhaa, minäpä tiedän, että tilinne on täynnä, niin tulee huomattavan paljon vakoiltu olo. Ihan kuin ei olisi ollenkaan kunnon kansalainen, koska ei ymmärrä kiikuttaa  roposiaan alennusmyynteihin tai edes mammuttimarkkinoille pitääkseen kansantalouden pyörät pyörimässä.

Me olemme jo oppineet, että kun se puhelu pankista tulee, niin  lohdutamme sitä huolestunutta soittajaa ja kerromme, että  tiedämme toisen pankin, jossa on isommat kenkälaatikot (kokoa 43). Jos tilimme on yhdessä pankissa täynnä ja aiheuttaa siellä kovasti ongelmia, voimme kantaa loput rahat toiseen pankkiin. Näin kaikilla on parempi mieli, eikä tililtämme putoile kolikkoja pankkiholvin lattialle siivojien riesaksi. Tässä vaiheessa soittaja yllättäen muistaa, että ei se tili nyt niin kamalan täynnä vielä ole, että pitäisi ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin. Ehkä he vain yliregoivat, ja sinne lattiallekin on vasta ropissut viisisenttisiä eikä seteleitä ollenkaan. Lopputuloksena on se, että he lupaavat olla tarkkailematta tilannetta kovin aktiivisesti ja me lupaamme tuhlata sen verran, että kenkälaatikon kansi saadaan taas kiinni.

Tänään meillä on vaihteeksi yöpuvut, koska valvomme ihan liian pitkään. Kuvioina on rusetteja  ja Pirjon mekon helmaan kokeilimme koristeommelta, joka tekee rusettijonoa. Harmi, että emme ottaneet siitä lähikuvaa. Joka tapauksessa kello on nyt niin paljon, että olisi jo pitänyt nukkua kaksi tuntia, joten huomenna aamulla meitä ei kannata kovin varhain herätellä.