Photobucket

Meiltä on taas kyselty kaikenlaista, joten lienee aika vastailla uteliaille.

Kysymys 1. Miksi olette niin negatiivisia ja kaivelette kaikesta esille huonot puolet?

Omasta mielestämme emme ole ollenkaan negatiivisia vaan suorastaan epäinhimillisen mukavia ja leppoisia. Voi toki olla, että otamme esille erilaisia epäkohtia alkaen jonoissa etuilevista mummoista päätyen kenkkuihin kerhokavereihin, mutta se ei tarkoita, että kaivelisimme ongelmia esille. Kyllä ne ongelmat tunkevat ihan itse näköetäisyydelle ja suorastaan karjuvat, että tehkää tälle jotain. Kuten nyt vaikka tuo Kirveli Remuaro, joka piti perjantaina pihassa hiekkalaatikkobileet ja kutsui kaikki kakulle ynnä mehulle. Pullissa oli liikaa rusinoita ja mehu oli laihaa, mutta sitähän ei saanut sanoa ääneen. Kerromme sen nyt tässä blogissa, jotta tekin tiedätte, että ei mennyt ihan niin kuin Strömsössa sekään. Väkisin väänsimme hymyä, mutta olisi sitä voinut edes kakkuun panostaa, kun jopa paikallisen marketin ilmoitustaululla väkeä paikalle kutsui.

2. Miksi teillä on niin paljon vaatteita?

Meillä on liikaa vaatteita siksi, että täällä asuu maanisesti ompeleva otus, jonka mielenterveyden tasapaino on jotenkin riippuvainen siitä, miten nopeasti kangaskasat pienenevät ja muuttuvat mekoiksi. Toisaalta hänellä on myös depressiivisiä vaiheita, joihin kuulemma auttaa kankaiden ostaminen. Elämme tavallaan ikuisessa oravanpyörässä: vaikka puuvillapinojen pitäisi huveta samaa tahtia vaatekaappimme täyttymisen kanssa, aiheuttavat depression vaimentamiseksi tehdyt ostoryntäykset uusien pinojen kasautumista eri puolille ompeluhuonetta. Edes ehdottomasta ostokiellosta ei ole ollut apua, sillä ompelijamme on vajonnut niin alas, että ostaa salaa ja piilottelee ostoksiaan kaapin perukoille. Nolottaa kertoa, mutta näin se on. Onkohan jossain jotain tukiryhmää anonyymeille trikoonhamstraajille?

3. Missä te käytte kerhoa?

Ihan hassu kysymys, kerhossa tietysti! Kerho on keltaisessa talossa, ja talon toisessa päässä on eskari. Kerhoon mennään tietä pitkin, ja siinä tiessä on mutkia. Vähän ennen kuin ollaan perillä, pitää muistaa kääntyä. Ja meidän kerhoon mennään siitä isosta ovesta ihan keskeltä.

4. Kiipeilettekö oikeasti omenapuissa? Eikö se ole vaarallista?

Kyllä kiipeilemme. Todellisuudessa emme kapua kovin korkealle, joten putoaminen ei satu niin paljoa kuin luulisi. Suosittelemme kiipeämään ensin aika alas ja vasta harjoitteluvaiheen jälkeen kurkottamaan korkeuksiin. Jo matalalla oksalla istuminen on jännittävää. Vaikeusastetta voi lisätä napsimalla omenoita ja viskomalla niitä läheisen laitumen lehmille. Jos puun lähellä ei ole lehmiä, voi yrittää osua vaikka muihin puissa istuviin. Jos niillä on siivet, niin olkaa varovaisia. Äkäinen harakka ei ole hyvää seuraa kenellekään.

5. Pidättekö kekseistä?

Vihdoinkin hyvä kysymys, oikein voisitte ottaa muutkin oppia tästä. Vastaus on selkeä ja tärkeä eli kyllä. Voisitteko ojentaa sitä keksipurkkia tännekin?

Lopuksi muutama sananen vaatteista. Meillä on tänään päällä Minni-paidat, joiden painokuviot menevät välillä nurinniskoin. Pirjo halusi punaista ja Purjo sinistä, joten tässä nyt näkyy, mitä sama vaate näyttää  erivärisin resorein. Pirjo halusi collegehousut ja Purjo farkkuvaikutteista canvasta, ja tietysti nekin valittiin samaan sävyyn puseron kanssa.