Photobucket

Otsikolla ja vaatteillamme ei ole mitään tekemistä keskenään. Tässä sitä törötetään ulkoilutamineissa valmiina ottamaan vastaan puhuria ja pakkasta. Paitsi että Purjolla ei ole kaulaliinaa ja tumputkin meillä taas unohtuivat kuvasta. Pirjolla on haalari 70-luvulta niin tuttua lakkanailonia. Tässä mallissa on sininen vuori, ja eteen on aplikoitu karhuherra Paddington. Lisäksi Pirjo järkevänä nukkena halusi jo loppusyksystä käyttöönsä kunnolla kaulankin peittävän huppupipon. Purjo puolestaan luottaa lämpöisten varpaiden lämmittävän aina kurkkuun asti. Hänen toppahaalarissaan kun jalatkin pysyvät säältä suojassa ja päätä peittää samasta kankaasta ommeltu pipaus. Korvat vain jäävät harmillisesti tuulen tuiverrettaviksi, mutta onneksi on tuo huppu, jonka voi vetää päähän.

Pampula kommentoi meidän eilistä kirjoitustamme kysellen käsiemme taipumisesta. Aivan oikein: olemme kokonaan muovia, kätemme eivät kovinkaan kummoisia ääriliikkeitä tee, ja siksi suurimmassa osassa vaatteistamme on pitkä vetoketju tai tarrakiinnitys. Näin ne on helpointa pukea päälle. Olemme jossain vaiheessa eloamme kokeilleet ihan tavallisia T-paitoja, mutta niitä pukiessa tulee tunne, että kädet irtoavat tai ainakin pää. Emme halua nukketohtorille, joten päädyimme asuihin, jotka ovat joko takaa tai edestä tai ainakin olalta avattavissa. Silloin ei tarvitse pelätä venähdyksiä tai olkanivelen sijoiltaanmenoa.

Hieman kankeat kädet eivät olleet tänään leipomisen esteenä. Paikallinen maanisesti leipova lapsi teki pullataikinan ja nimesi sen Tuureksi. Koska pesuaineella tai pakastepizzalla voi olla nimi, niin myös taikina voidaan yksilöidä. Tuure oli aluksi hieman omapäinen eikä suostunut tulemaan ulos kulhosta, mutta pienen maanittelun ja sokerilla sekä kanelilla houkuttelun jälkeen hän hypähti varsin rivakasti leipomisalustalle ja ryhtyi vaivautumaan korvapuusteiksi. Täytyy sanoa, että Tuure oli yksi makoisimpia tuttavuuksia, joihin olemme aikoihin törmänneet.

Iltapäivä onkin kulunut maidon ja korvapuustien kanssa miettien pieniä iloisia asioita. Uskomatonta, miten paljon harmia unohtuu, kun saa haistella ja maistella tuoretta pullaa. Kaikki  maailman hiilihydraattikammoiset - me säälimme teitä!

Muutama tunti sitten julistimme pimeän keskiajan alkaneeksi ja kannoimme syksyn ensimmäiset kynttilälyhdyt ulos. Siellä ne nyt tuikkivat ja luovat lempeää valoaan sysimustaan iltaan. Ensi yöksi on luvattu kunnon pakkasta, joten paikalliset hiiret, olkaa ystävällisiä ja menkää lämmittelemään ulos lyhtyjen luokse ja pysykää poissa meidän seinistämme. Olisi vaihteeksi mukava nukkua niin, että kukaan ei juoksentele ja narskuttele korvanjuuressa. Joskus korvamme väittävät, että joku jyrsijä on enää tapetinkantaman päässä meistä. Se ei tunnu mukavalta.