Photobucket

Ja ihan vähän onnea on myös iso lehtikasa. Sellainen ilmestyi tänään meidän pihallemme. Samalla ilmestyi käsiimme pikkuruiset rakot ja muistelimme vanhaa sanontaa rakosta laiskan kädessä. Mitä - mekö laiskoja? Katsokaa vaikka tuonne blogin alareunaan, siellä on elävä esimerkki siitä, millaisen lehtikasan voi laiskana (?) saada aikaan.

Tässä yläkuvassa me lepäilemme hyvin tehdyn työn lomassa. Pirjolla on violetti takki, jossa on vakosamettisomisteet hupussa ja hihansuissa, ja vakosamettia on myös lierihattu. Varpaatkaan eivät ole paljaat, vaan collegekankaisten sukkahousujen peitossa. Tai niin no joo, ehkä näistä voisi käyttää termiä puolipotkuhousut, mutta koska me emme ole mitään vauvoja enää, olkoot sitten sukkahousut. Purjolla on kirjavakuvioinen hupputakki ja housut. Kannattaa panna merkille, että napit ovat samaa punaista sävyä kuin villasukatkin. Ja pinkki harava pääsi kuvaan mukaan ihan värinsä takia, tätä sävyä kun ei ole ihan jokatytöllä. Voimme kokemuksen syvällä rintaäänellä vakuuttaa, että haravointi sujuu tällaisella Hello Kitty -haravalla paljon kätevämmin kuin sillä perinteisellä oranssilla. Sellainen muuten katoaa kamalan helposti lehtikasan alle, jos ei pidä varaansa.

Luulimme pitkään, että hervottoman suuri ja mahtava lehtikasa olisi päivän kohokohta. Olimme väärässä. Ehdoton hämmennyksen ja kummennuksen aihe oli työhuoneen lattialle ilmestynyt hiiri, joka ei suostunut maanitteluista huolimatta poistumaan vaan pakeni tyhjään kenkälaatikkoon. Älkää kysykö, miksi kenkälaatikko oli siellä, emme mekään tiedä, mutta tarpeeseen se oli. Hiiri sananmukaisesti muutti siinä majaa, ulkotiloihin. Nyt pälyilemme koko ajan nurkkiin miettien, mistä ihmeestä se ilmestyi keskelle huonetta. Nurkissa ei ole reikiä, jalkalistat ovat ehjät eikä seinissä ole kolosia, joista voisi piipahtaa käymään huoneiden puolella, jos elo koolausten ja kuitulevyjen välissä kyllästyttää. 

Ainoa vaihtoehto on karmaiseva: hiiri on päässyt sisälle keittiön kautta. Siellä on leivinuunin kupeessa muutama pienen pikkuruinen reikä, josta veijari on voinut pujahtaa meille. Se on voinut vaania meitä päivätolkulla. Tai sitten ei, ehkä se on vasta tänään tullut siihen tulokseen, että räsymatto on mukavampi käpsehtintäalusta kuin kylmä maa. Nyt täytyy peittää keittiön lattia hiirenloukuilla, sulkea kaikki väliovet yöksi ja toivoa, että kyseessä oli yksittäinen kaukopartiohiiri. Toivottavasti se ei ensi yönä palaa pataljoonansa kanssa jyrsimään vaikka työhuoneen kirjahyllyn alaosassa säilytettäviä kynttilöitä. 

Photobucket