Photobucket

 

Pitkästä aikaa kokoontui lukupiirimme, ja tällä kertaa mukana oli myös elokuussa puutarhaan lelhahtanut ystävämme nöyhtätypäkkö Hildegard, joka osoittautui vallan valloittavaksi kirjallisuuskriitikoksi. Hildegardista voitte lukea lisää vaikka blogistamme 15.8. Jouduimme muuttuneissa olosuhteissa hieman miettimään sopivaa teosta, ja päädyimme lopulta Surkeiden Sattumusten Sarjaan, joka olikin verraton lisä lukukokemustemme päättymättömässä helminauhassa. Valitettavasti sarjan kymmenennestä kirjasta nimeltä Luikurin Liuku löytyi jotain kammottavaa. Palaamme siihen pian.

Vaatepuoli meillä on tänään tällaista kotikivaa eli puuvillaiset housut ja rento ribbineulepusero. Purjo halusi oikein leveälahkeiset housut, jotka melkein näyttävä hameelta, Pirjo sen sijaan päätti, että myös puuvillahousujen lahkeessa voi olla napakka resori. Puseroissa ajatukset menivät päinvastoin eli Purjo halusi hihansuuhun resoria, Pirjo ei.

Ja sitten päivän aiheeseen eli traumaattiseen lukupiiriimme, jossa kyseisen opuksen sivulla 215 tutustutaan mystisen jääkaapin sisältöön. Sieltä ei löydy jääpaloja, vettä tai mansikkakoria, jotka kaikki olisivat tarpeellisia, jos paikalle sattumalta osuisi haavoittunut, janoon kuoleva tai mansikoita himoitseva mielipuoli. Sen sijaan päähenkilöt eli orpolapset löysivät vihanneslokerosta - kirveliä! Hirveä väristys kävi lävitsemme, tuntui kuin kirjallisuuspiiriin olisi osunut salama tai vähintäänkin pienimuotoinen maanjäristys. Kaikista maailman kirjoista käsiimme osui juuri se, jossa käsitellään kirvelin mysteeriä!

Onneksi kyseiselle mausteyritille kävi kirjassa huonosti. Se ei suinkaan päässyt pääosaan, kuten entinen kerhokaverimme Kirveli Remuaro olisi varmaan toivonut tapahtuvan. Silti meille tuli suorastaan kammotava olo, vaikka kirja sinänsä oli varsin viihdyttävä ja sopi mainiosti hiukan omituiseen huumorintajuumme ja tähän uusimuotoiseen Hildegardilla vahvistettuun lukupiirimme. Vaikka Surkeiden Satumusten Sarjassa perusvire on surullinen (ei ole mukavaa päätyä orpolapsiksi, joista omituinen kreivi haluaa perinnön toivossa päästä eroon), ovat juonenkäänteet sen verran yllättäviä, että tätä tarinaa voimme suositella niin me kuin lukutaitoiset nöyhtätypäkötkin.