Photobucket

Runsaaseen purjoruokien reseptivalikoimaan lisäämme tänään kattilallisen Purjoa. Tarvikkeet: yksi iso kattila ja yksi pienehkö vihreä Purjo. Ei keitetä, ei syödä. Nautitaan yleisen hauskanpidon yhteydessä esimerkiksi tömistelemällä ja kilistelemällä lusikalla kattilanreunoihin.

Purjolla on nyt niin muodikas rimpsuhelmatunika-asu. Tällaisia näkee nykyisin kaikissa halpa- ja kohtuuhintakaupoissa nettipuodeista nyt puhumattakaan. Helmassa on suloinen perhoskoristetikkaus, joka onnistui vaihteeksi aika hyvin. Ompelijallamme on ikävä tapa venyttää kangasta niin, että kuvioista tulee hieman repsahtaneita. Tällä kertaa hän sai pidettyä näppinsä kurissa ja kuvion kuosissa. Pirjolla on vastakohtana kirkasta punaista eli punainen haalari ja kukkakuvioinen esiliina-liivihame-tunika, mitä sanaa tästä nyt haluaa käyttää.

Meillä on nykyisin niin kiire, että emme ehdi tekemään yhtään mitään. Siksi voi olla, että muutamaan päivään emme ennätä edes blogia kovin napakasti päivittämään. Tänäänkin olemme käyttäneet ainakin kaksi tuntia sen asian hämmästelyyn, että kaupassa näkyi ensimmäinen suklaajoulukalenteri ja naapurin pihassa ensimmäinen jouluvalo ja posti toi ensimmäisen lelulehden. Jostain syystä se ensimmäinen asia jää paremmin mieleen kuin vaikka sadaskymmenes. Ja jostain syystä päivittelemiseen ja kummastelemiseen menee enemmän aikaa kuin asioiden tekemiseen ja loppuunsaattamiseen. Voisiko johtua siitä, että silmät pyöreinä hämmästely on hauskempaa kuin vaikka jouluvalojen viritteleminen paikalleen.

Lelulehteä aiomme selailla jonain päivänä suurella hartaudella. Sen verran katsoimme, että meillekin olisi taas tarjolla pulkkaa, sitteriä ja rattaita vaatteista puhumattakaan. Lisäksi kaupan olisi tuuheahiuksinen pikkuserkkumme, joka ei yhtään näytä vauvanukelta kuten me. Toivottavasti hänestä ei tule joulun hittituotetta. Joulukalenteria emme ole vielä hankkineet, ja ne sädehtivät, vilkkuvat ja vilisevät jouluvalot on korvattu pihaan asetetuilla kynttilälyhdyillä. Laitoimme ne siistiin ympyrään, kaikki viisi kappaletta, joten jos joku jostain syystä haluaa helikopterilla tai lentävällä lautasella saapua pihaamme, niin laskeutumispaikka olisi valmiina

Ai niin, jouluvaloista tuli mieleemme, että kauan sitten oli erään talon seinässä jokaisena syksynä hurjan iso kiekuravalo, jonka nimesimme potiksi, koska se muistutti hieman teekannua. Sitten se talo remontoitiin, ja potti poistettiin seinältä. Emme ole ihan varmoja, kaipaammeko me sitä isoa valokuviota vai olisiko sittenkin niin, että olemme äärettömän helpottuneita kaikkien naapureiden puolesta. Porot, tähdet ja enkelit vielä menettelevät, mutta läpimitaltaan yli kaksimetrinen valoisa teekannu olisi meille ja ehkä myös naapureille liikaa.