Photobucket

Elämme juuri nyt ruuhkavuosia, emmekä oikein joutaisi blogittamaan. Tai no, ollaan vähän tarkempia, elämme ruuhkapäiviä, jolloin kaikki tarpeeton osuu samoihin aikoihin. Kalenterimme järjesteleminen edellyttää logistikon tutkintoa, jota meillä ei ole, joten olemme kutakuinkin koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan, pääsääntöisesti myöhässä.

Tänäänkin kävimme käväisemässä Helsingissä. Yhdellä junalla sinne ja toisella takaisin. Ei mitään järkeä. Mutta kun ennen ja jälkeen raidematkailun oli peruuttamattoman tärkeitä asioita, ja pääkaupungissa oli ihan välttämätöntä käväistä, niin pikamatkahan siitä sitten tuli. Aivan kamalaa shoppailumahdollisuuksien tuhlaamista juosta kipittää edestakaisin sen sijaan, että olisimme ihan pienen pikkaraisesti pujahtaneet edes kangaskauppaan täydentämään jo ennestäänkin aivan liian täysiä varastojamme. Tunnustamme, katselimme hetken näyteikkunan takana joulukankaita, ja sitten olikin jo pistettävä juoksuksi, että ehti perille.

Sama sokkopoukkoilu jatkuu viikon loppuun asti. Olemme ylirasittuneita jo pelkästä kalenterin vilkuilusta ja puhelimen laitoimme äänettömälle, koska se piipitti jatkuvasti muistutusviestejä milloin mistäkin asiasta. Niin että älkää turhaan soitelko meille, me emme vastaa. Varmuudeksi piilotimme koko vekottimen tyynyjen alle, jotta emme edes näe näytön vilkkuvaloa. Meillä on niin monta tekemätöntä asiaa ja käymätöntä paikkaa, että hiuksetkin putoilevat silkasta stressistä. Paitsi että meillä ei ole niitä hiuksia ollenkaan enää, joten voimme päätellä, että joko huijaamme tai sitten tilanne on jatkunut jo pitkään.

Illalla kotona otimme oikein rennosti, ja etsimme vaatteiksi leppoisia trikooasuja. Ne ovat ainakin vähän samaa sävyä eli tänään meitä yhdistää vaaleanpunainen. Purjolla on jotenkin retrohtava haalari, jossa on kukkia ja sydämiä. Pirjo halusi koirakuvioita ja tällä kertaa laatikoista löytyi salmiakkiruutuinen kokohaalari. Ruudutus ei mene ihan tismalleen paikalleen, mutta onko tuo nyt niin tarkkaa.