Photobucket

On jotenkin surullisempaa menettää muisto kuin muisti. Jos menettää muistinsa, saa aloittaa joka päivä uudestaan alusta, vailla vanhojen kömmähdysten painolastia ja harmittelematta, mitä kaikkea on epähuomiossa unohtanut. Mutta jos menettää muistonsa, niin tietää, että on kadottanut jotain tärkeää.

Me olemme tänään kadottaneet muiston. Hyvä puoli asiassa on se, että myös lähimuisti on hieman hapertunut eli emme kovin hyvin muista, mistä asiasta oikeastaan oli kyse. Tiedämme vain, että se oli joku tärkeä juttu, jonka olisimme halunneet jakaa teidän kanssanne.

Puhumme asiasta huomenna psykologille, kun menemme ammatinvalintatestiin. Kuvitelkaa, sinne Viiraamon TET-harjoitteluun ei päässytkään noin vain, vaan ensin pitää mennä pohtimaan uravalintoja ja miettimään, missä uskomme olevamme viiden vuoden kuluttua, mitkä ovat vahvuutemme ja mitkä kehittämiskohteitamme. Vahvuutemme on kohtalaisen mojova vasen suora eli itsepuolustusrefleksit ovat paikallaan, jos joku sattuu hyökkäämään kimppuun. Kehittämiskohteemme ovat kaikki muut, etenkin entinen kerhoepäkaveri Kirveli ja nykyinen ei-nyt-niin-kaveri-mutta-pakko-sietää-kerhossa Lärvikki, joita olemme ajatelleet kehittää oikein ankarasti. Meitä ei enää tarvitse kehittää, koska olemme aika valmiita.

Hiukan meitä mietityttää, että mitä teemme, jos ne ammatinvalintatestit näyttävät, että meistä tulee hurjan hyviä revolverisorvaajia tai manager developereita. Me kun emme edes tiedä, mitä tuo viimeksimainittu oikeasti tekee, joten olisi aika ikävää kuulla, että olisimme siihen ammattiin varsin päteviä ja soveltuvia. Revolverisorvaaminen taas ei vaikuta mukavalta, koska joutuisimme siellä hurjan sorvaamamme revolverikasan äärellä koko ajan pelkäämään, että joku niistä epähuomiossa paukahtaa koska tahansa. Pirjo on ehdottomasti sitä mieltä, että hänestä voisi tulla mainio tulevaisuudentutkija, mutta Purjo aikoo tähdätä vastauksillaan johonkin kotoisempaan kuten vaikka etätoimenhaltijaksi, joka saa tehdä työnsä kotona.

Huomenna siis vastailemme, olemmeko enemmän vai vähemmän sitä mieltä, että puutarhanhoito on hauska harrastus, jos kirjoituspöytämme on aina siisti. Sellaisia väitteitä siellä testeissä kuulemma esitetään. Ehkä emme ole kovin paljoa mitään mieltä mistään, jolloin vastaukset ovat lopulta niin mielettömiä, että voimme päätyä vaikka ammatinvalintapsykologeiksi.

Asumme ovat tällaista talvipastellia. Suomennettuna se tarkoittaa sitä, että värit eivät ole yhtä heleitä kuin kevätpastelleissa (joita ei pidä sekoittaa pastilleihin, jotka nekin voivat olla suloisen vaaleanpunaisia). Purjolla on kukkapaita ja ribbineulehousut, Pirjolla raitapaita ja puuvillahousut. Luultavasti siellä Viiraamossa ei sovi kuljeskella ihan näin rennoissa vaatteissa, joten pian pitää aloittaa vimmattu vaatevarustautuminen.