Photobucket

Tänään meitä ei ota päähän, mutta esittelemme silti erilaisia päähineitä ja arvioimme niiden käyttökelpoisuutta. Lupasimme aikoinaan esitellä joka päivä uuden vaatteen, mutta tulimme tänään siihen tulokseen, että kolme pipoa vastaa yhtä asukokonaisuutta. Lisäksi meiltä on pyydetty vähän läheisempiä kuvia pipoista ja muista päähineistä, joten tässä näitä nyt on.

Aloitamme Purjon klassisesta pottapäähineestä, jonka hyviä puolia ovat helppokäyttöisyys, puettavuus, yksinkertainen malli ja hyvä pysyvyys päässä, kiitos napakan resorin. Valitettavasti pottapipo ei ole kovinkaan esteettinen eli kaunis katsella, mutta erityisesti pikkulapsiperheessä voisimme pitää sitä baby bornille tai mille tahansa nukelle parhaana valintana. Pirjolla on klassikkomallin talvisempi versio eli vuoritettu korvaläpällinen pipo, joka suojaa myös niskaa. Tämäkin on helppo ommella, jopa vuoritettuna, ja pysyy hyvin nuken päässä. Napakkuutensa ansiosta tämä ei valitettavasti ole mikään ihan pienen leikkijän toivepuettava, vaan vaatii hieman kipakammat sormet, joilla vetää pipo tarpeeksi syvälle korville. Seuraavalla kerralla pipoja tehtaillessamme ompelemme tähän eteen jonkun kuvan, niin saamme itsellemme merkkipipon.

Tuolla alareunan ensimmäisessä kuvassa Purjolla on musta baretti, jota on somistettu koristenauhalla. Wikipedian mukaan baretti on litteä, pyöreä tai kulmikas päähine, ja tämä on vähän niitä kaikkia. Ompeluohjekin on helppo eli otetaan sopivankokoinen leipälautanen ja leikataan sen avulla kaksi ympyrää. Toisen ympyrän keskelle leikataan reikä siten, että reunaa jää sopivasti, suunnilleen 3-4 cm. Sitten leikataan 6 cm leveä kaitale, joka on 1 cm pitempi kuin päänympärys. Tämän kaitaleen päät ommellaan yhteen, kaitale taitetaan kaksinkerroin ja ommellaan kiinni siihen päälle tarkoitettuun kohtaan eli toiseen ympyrään tehtyyn aukkoon. Lopulta ympyrät ommellaan ulkoreunoista kiinni toisiinsa nurjalta puolelta ja jos kaikki meni hyvin, kääntämällä tekeleen oikein päin saa käteensä baretin. Jos siitä tuli jotain muuta, niin joko ohjeessa tai ompelijassa oli virhe.

Pirjolla on hiippahattu, joka on varsin kätevä, koska se suojaa korvat ja niskan ja vielä vähän poskiakin, jos nauhat solmii leuan alle tarpeeksi kireälle. Päähineenä tämä on oikeastaan aika hauska ja vähän tonttumainen, vaikka ei tuolla kärjessä kulkusta olekaan.

Alimmissa kuvissa Pirjolla on sininen huppupipo, jollainen jokaisella pitäisi olla talvella myssyn alla hurjapäisessä tuulessa ja tuiskussa. Tässä on suojassa niska ja kaula korvista puhumattakaan. Ja näköjään hartiatkin saa peittoon, sen verran pitkä on malli. Ja ihan viimeisessä kuvassa Purjolla on baretin ja pottapipon yhdistelmä eli tässä on korvattu päänympärysnauha resorilla. Tässä pipossa on yhdistelty kuviollista ja yksiväristä kangasta siten, että päälliosa on leikattu neljästä eri palasta.

Lisäksi meillä on erilainen kokoelma lierihattuja ja sydvestejä, mutta niitä esittelemme joskus myöhemmin.

Photobucket