Photobucket

Me emme juhli Halloweenia! Ihan periaatteesta joku "karkki tai kepponen" ei meidän mielestämme sovi Suomeen. Johan sitä väki vaeltaa kerjäämässä talosta taloon pääsiäisen tienoilla, joten useampia vaatimusjuhlia ei tarvita. Turha siis tulla huomenna meille ovikelloa rimputtelemaan. Tosin ei meillä ole ovikelloa, joten turha kokeilla moista koska tahansa muutenkaan. 

Nämä asut meillä on siksi, että juhlimme Jaska Jokusen kaverin Epun tavoin Suurta Kurpitsaa. Uskomme, että se voisi oikein toivottuna joskus ilmestyä tuomaan lahjoja. Lisäksi haluamme näyttää kerhokaverillemme Lärvikille, että osataan sitä täälläkin, ja ihan itse ommeltuna eikä kaupasta ostettuna. Lärvikki kun viikolla mahtaili sillä, että hänellä on maailman paras Halloween-asu, ostettu jo kaksi viikkoa sitten halpakauppaketjusta. Me emme sovi strandardiasuihin, joten laitoimme mietintämyssyn päähän ja tässä on tulos.

Mekot ja viitan vuori ovat oranssia fleeceä. Mekkoon on ommeltu suuri kurpitsa, joka tehtiin siten, että ensin piirrettiin kuva voipaperille, kiinnitettiin se paperi mekon etukappaleelle ja sitten vain ommeltiin pitkin kuviorajoja. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, onko kurpitsassa mitään lehtiä, mutta tässä nyt on. Ensin ajattelimme tehdä kuvasta sellaisen kurpitsalyhdyn näköisen, mutta Purjo ei pitänyt niin pelottavasta ideasta. Sitä paitsi tällaista mekkoa voi ainakin teoriassa pitää muutenkin kuin Halloweenina.

Viitat ja hatut ovat mustaa satiinia. Viitoissa on samettinauhakiinnitys ja hattujen kuvuissa ja lierissä on sisällä kovikekangas, joka pitää ne jäykkinä. Nämä ovat juuri sellaisia hattuja, joilla voi tehdä taikoja tai jollaisia on oikeillakin taikureilla. Ehkä opettelemme muutaman akracarabran ja hokkuspokkuksen ihan siitä ilosta, että hatusta voisi yllättäen paukata pois jänis tai ainakin hämmentynyt Hildegard, kuten nytkin. Hän halusi kuvaan ja mikäpä ettei, aina on tilaa yhdelle nöyhtätypäkölle.

Ollaksemme Halloweenia juhlimattomia pukeudumme takuuvarmasti paljon paremmin kuin kaikki kerhokaverimme yhteensä. Katsoimme itseämme peilistä ja tulimme siihen tulokseen, että olemme pelottavimmillamme juuri tänään. Jos tulisimme toisiamme vastaan pimeällä pihalla, niin siitä syntyisi sellaista kauhukiljumista, että muuttomatkaa suunnittelevat joutsenet lähtisivät samantien matkaan, oli yö tai ei.