Noronakkeliystävämme Norbert on siirtynyt ulkoruokinnasta sisätiloihin ja ryhtynyt innolla pesimään. Lajityypillisesti hän on hakeutunut valmiiseen tilaan eli punoskoriin. Noronakkeleille pesiminen tarkoittaa talviteloille asettumista, ei niinkään valmistautumista munimaan. Osa Norbertin läheisistä hakeutuu yläkaappeihin tai ullakolle viettämään talvihorrosta, mutta toistaiseksi meillä ei ole ollut elkeitä siihen suuntaan ollenkaan, päinvastoin. Norbert on asettunut viherkasvien lähelle ja vartioi salia siltä varalta, että joku yksinäinen ja eksynyt hiiri kipittäisi siellä karattuaan kylmästä sisälle.

Me olemme pukeutuneet tilanteeseen sopivasti eläinkuosiin. Kuvassa on olevinaan hieman viidakkomainen tunnelma, joten Purjo esittää täplikästä lumileopardia ja Pirjo on leopardi ilman lunta. Haalarien kangas on pehmoista plyyssiä, ja näissä voisi vaikka mennä ulkoilemaan. Emme kuitenkaan henno jättää Norbertia yksinään, etenkään kun ruokaa ei ole näkyvissä yhtään. Pitää muistaa tuoda hänelle suklaamoussea, sillä kirjallisuuden mukaan noronakkelit syövät sitä juuri ennen talvilepoa, jos tarjolla ei ole pannacottaa tai mansikkarahkaa.

Mekin olemme miettineet talvilepoa ja pesiytymistä etenkin siksi, että ennen sitä saisi täyttää vatsansa herkuilla, että varmasti jaksaisi levätä kevääseen asti. Me emme tyytyisi ihan noin karuun lepopaikkaan kuin Norbert, pelkkä kori on meille liian vähän. Vaikka emme ole ihan prinsessoja, niin patjoja saisi olla noin seitsemän ja se sadussa mainittu herne sieltä pinon pohjalta voitaisiin suosiolla säästää keittoon. Peitteitäkin voisi olla vaikka viisi. Ja siltä varalta, että pelkkä lepääminen ei maita, voisi sitä patjapinoa vastapäätä olla televisio ja kädenkantaman päässä ravitsevia herkkuja.

Todellisuudessa huomasimme, että syksyllä tulee meillekin vimmattu sisustuspuuska, jota varmaan voisi verrata pesimiseen. Katselemme verhoja sillä mielellä, että ne olisi varmaan aika vaihtaa vähän paksumpiin ja pohdiskelemme ääneen, mihin uuteen paikkaan nojatuolit voisi siirtää silkasta sisustamisen ilosta. Lopulta emme koskaan siirrä mitään, koska jos vaihtaa yhdenkin huonekalun paikkaa, joutuu lopulta siirtelemään muutkin uudestaan. Se taas tietää sitä, että pitäisi siirtelyn lisäksi myös siivota, ja se ei sovi ollenkaan meidän sisustuspuuskiimme. Siinä tulee hiki, joten sisustamme vain sen verran, että villakoirat eivät silmille hyppele. Tiedämme, että on olemassa perheitä, joissa huonekalut saavat kyytiä ja lattiat naarmutetaan vähintään kerran kuussa, mutta me olemme huomanneet, että hyvää järjestystä ei kannata huonoon vaihtaa pelkästä vaihtelunhalusta.

Voi olla, että etsimme Norbertille pesäänsä jotain pehmikettä, lampaantaljan tai puhallusvillaa, mitä nyt sattuu ensimmäisenä käsiin osumaan. Toistaiseksi hän viihtyy näin, mutta talvehtimispaikkaa pitänee ryhtyä pian miettimään ihan vakavissaan. Luvassa on  hurja pakkas- ja lumitalvi, joten uuninpankolle lienee käyttöä.