Photobucket

Pelaamisen sijaan me lajittelemme napit värin, koon, mallin, maun ja mielialamme perusteella lasipurkkeihin. Ompeluhuoneen ylälaatikossa näitä on vaikka kuinka paljon. Lisää samaa tavaraa on parissa muussakin laatikossa. Jos jokainen omistamamme nappi olisi vaikka 10 sentin hintainen ja niitä on kutakuinkin suurinpiirtein ehkä suunnilleen 3000 kappaletta, niin meillä on pelkissä napeissa rahaa sijoitettuna 300 euroa! Tosin suurin osa näistä on ostettu paljon halvemmalla, ihan vain kourakaupalla kahmaisemalla, joten ei nyt kannata rynnätä meidän ompeluhuoneeseemme ryöväämään tätä aarretta. Yksittäisten nappien jälleenmyyntiarvo on aika olematon, joten jos etsitte sijoituskohdetta, niin tämän voi unohtaa.

Napit ovat ihania eikä niitä koskaan voi olla liian paljon! Sama pätee pitseihin, nauhoihin, kangasmerkkeihin, vetoketjuihin ja brodyyreihin. Ehkä esittelemme joskus vinokaitalekokoelmamme: värisävyjä on noin 48. Jotkut keräilevät postimerkkejä, toiset musiikkikappaleita ja me ompelutarvikkeita. Jos meille tulisi joku keskellä yötä hädissään kertomaan, että hänen takistaan on kadonnut hihansuusta nappi, niin apu löytyisi kohtalaisen varmasti laajasta ja ansiokkaasti kerätystä kokoelmastamme. Mutta älkää kuitenkaan tulko moisen asian takia meitä herättelemään, vaan odottakaan ihan rauhassa aamuun asti. Meillä nukutaan öisin eikä jaella ikkunoista ompelutarvikkeita ohikulkijoille.

Innokkaasta keräilyvimmasta huolimatta vaatteissamme ei ole kovin usein nappeja näkynyt. Syitä on useita. Ompelijamme on laiska eikä viitsi niitä ommella. Napit voivat joskus olla hankalia avata ja sulkea, tarrat ovat nukenvaatteissa kätevämpiä. Meidän potentiaalinen leikkijäkuntamme koostuu alle kouluikäisistä, joista osalla on taipumus tunkea suuhunsa melkein kaikkea mahdollista, jopa liikkuvia ja sätkiviä olentoja. He voivat terävillä pienillä hampaillaan jyrsiä poikki nappia kiinnittävän langan, tunkea napin suuhunsa ja epähuomiossa tukehtua. Se olisi hyvin ikävää. Siksi meillä on nappeja vaatteissa aika satunnaisesti koristeena, ja silloinkin ommeltuna mahdollisimman  tiukasti. Näin niiden irrottamisessa ilman saksia kuluu sen verran runsaasti aikaa, että valpas aikuinen ehtii nappaamaan vaatteet irrottelijan suusta ennen tilanteen ajautumista katastrofiin.

Asuissa ajattelimme tänään hieman vihertää. Pirjolle osui limenvihreähkö (eli ei ihan lime vaan melkein) asukokonaisuus, Purjo otti vähän räväkämpää raitaa. Näissä ei ole nappeja, vaan takana on tarranauhakiinnitys. Se taas on hankala siksi, että jos tarroja ei laita kiinni vaatteen riisumisen jälkeen, iskeytyy se tarranauhan koukkupuoli hyvin salakavalasti kiinni ties minne. Ei sitä turhaan takiaisnauhaksikin kutsuta.