Photobucket

Eilen Wii tuli taloon, ja tänään me menimme kerhoon hyvin kankeasti töpöttäen. Liikunta ei sovi meille. Pidämme kaikkia konsolivalmistajia huijareina, koska he ujuttivat meidän onnelliseen, laiskanpulleaan elämäämme lihaskuntoa ja urheiluharrastusta. Eilinen liikunta kostautui tänään kipuna, jomotuksena ja tuskana.

Kerhossa tehtiin tänään hieman suunnitelmia alkutalvea varten. Kerhotäti oli huomannut, että joulu on tulossa (mikä yllätys, joka vuosi se saapuu yhtä arvaamatta kuin ensilumi). Sitä varten meidän pitäisi miettiä askarteluja tai vaikka peräti pienimuotoisia joulumyyjäisiä. Näimme jo sielumme silmin itsemme koristelemassa kieli keskellä suuta suuria piparkakkusydämiä tomusokerilla röyhelöesiliinoissa tomera puna poskillamme, mutta kerhokaveri Lärvikki Teräväinen pudotti meidät turhankin rivakasti takaisin ankeaan arkeen. Hänen mielestään serkkunsa Kirveli Remuaro oli jo syksyllä testamentannut kaiken päätöksenteon hänelle, joten meidän tehtäväksemme tulee siivoaminen, hän saa huolehtia koristelusta.

Jotenkin tuli sellainen déjà vu -tunne (se on ranskaa ja tarkoittaa, että ihan kuin olisin jo aikaisemmin kokenut tämän saman). Viime vuonna Kirveli ei halunnut kenenkään muun tekevän mitään kivaa, ja tonttuleikinkin hän halusi sellaiseksi, jossa vain yksi tonttu sai tanssia. On muuten aika hankalaa mennä piirileikkiä yksinään, mutta Kirveli päättäväisenä tuhtina tyttönä selvitti kyllä senkin tönimällä kaikki muut sivuun. Silloin nähtiin jopa peräti harvinainen liukutaklaus kesken perinteisen seimiesityksen, mutta se on toinen juttu se (Kirveli halusi olla Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi samassa näytelmässä, kerromme siitä joskus lisää).

Kerhotäti huokaili ja sanoi lopulta, että ehkä keskitymme ensin marraskuuhun ja synkeyteen. Saimme tehdä taideteoksen aiheesta pimeys ja valo. Ulkona tuntuu koko ajan olevan pimeää, joten ymmärrämme hyvin kaikkia karhuja, jotka ovat vetäytyneet talviunille. Ehkä mekin voisimme harkita jotain vastaavaa.

Kerhoasuna Pirjolla on mustat tiukkikset ja röyhelöhelmatunika, Purjolla ruutuliivihame ja raitapusero. Ajattelimme, että edes kerran laitamme päälle jotain toisistaan ihan poikkeavaa.

PS. Iivalle ja Lorrainnelle tiedoksi: ennätyksemme virtuaalimäkihypyssä on 49 metriä. Joku toinen liiteli yli sata metriä enemmän, mutta emme ole kateellisia, sillä näin somat ja sirot eivät ihan fysiikankaan lakien mukaan voi hypätä yhtä pitkälle kuin paksummat.