Photobucket

Otsikossa viittaamme virkkaamiseen, tuohon vuosia suorastaan lapsipuolen asemassa olleeseen taitolajiin. Vielä 70-luvulla joku saattoi virkata taidokkaan vuodepeitteen toisensa jälkeen, mutta sitten toisenlaiset käsityöt valloittivat maailman. Tai käviköhän sittenkin niin, että teollisesti alettiin tuottaa kaikkea sitä, mihin aikaisemmin oli vapaata aikaa käytetty ja itsetehty ei enää ollut arvossa ollenkaan.

2000-luvulla on taas palattu kädentaitojen äärelle, mutta kummallisina sykäyksinä. Jonain vuonna kaikki ovat huovuttaneet niin vimmatusti ja seuraavana on jokainen itseään arvostava käsityöihminen opetellut helmikorujen jaloa taitoa. Sitten tuli vuoroon tildailu ruutuineen ja raitoineen ja topattuine rusetteineen, kunnes oli aika vaihtaa seuraavaan vaiheeseen, joka näyttää nyt olevan sukkien väsääminen jossain neulekahvilassa mahdollisimman kirjavasta langasta.

Tähän väliin vähän terminologiaa. Osa on sitä mieltä, että puikoilla neulotaan ja kangaspuilla kudotaan, sukkaa ei siis oikeastaan voi kutoa. Toisaalta puikoilla tehtävä työ on nimeltään kudin, joten sukan kutominen tuntuu varsin luontevalta. Aiheesta on tehty ihan yliopistollista tutkimusta, jolloin päädyttiin siihen, että kyse on murrealue-erosta. Länsisuomalaiset kutovat sukkia samaan aikaan kun itäsuomalaiset keskittyvät sukkiensa neulomiseen.

Ja sitten palaamme asiaan, joka on oikeastaan tuo edessämme oleva kirja. Me innostuimme virkkaamisesta käytyämme kurkistamassa Paulan blogia, jossa kerrottiin uusista virkkauskirjoista. Kipitimme heti omalle perintökirjahyllyllemme, jossa on opuksia kaikkiin mahdollisiin ja muutamaan mahdottomaankin tarkoitukseen. Siellähän se oli, maanmainio Virkkaa pitsejä -kirja vuodelta 1970. Hinta on silloin ollut peräti 5 markkaa, eli mistään halpispainoksesta ei ole kyse. Kirja on täynnä ruotsalaisen Året runt -lehden virkkauskilpailuun osallistuneita pitsimalleja verhokapoista morsiuskruunuihin ja irtokauluksiin kaikenlaisista pikkuliinoista puhumattakaan.

Kirjan teksti on selkeää ja havainnollista, vai mitä mieltä olette seuraavasta otteesta: " 2. krs: 2 kp, 3 kjs, 2 kp ketjusilmukan ympäri (pylväiden välissä)* 2 p, 3 kjs, 2 p seuraavien pylväiden välissä olevan kjs:n ympäri, toista *;sta 5 kertaa." Voisiko asiaansa selvemmin sanoa! Me emme ymmärtäneet siitä mitään, mutta tuloksena olisi lopulta oikein soma ikkunaverho (jos siis tekisi kaikki 5 kerrosta moneen kertaan).

Niin että nyt meitä virkkuututtaa ihan valtavasti. Voi olla, että muutenkin laaja asuvalikoimamme laajenee vielä tänä vuonna vaikka antennipipolla tai edes kaulaliinalla. Tosin lankojen ostaminen on ihan erilaista kuin ennen. Silloin ostettiin sinistä tai punaista tai ylipäätään yhtä väriä sukkiin tai pipoon, nyt pitää miettiä, että liuku- vai pätkävärjättyä, nypyllistä vai kimaltavaa, pörröistä vai sileää, keinokuidulla vahvistettua vai täyttä villaa... Hurjan määrän päätöksiä joutuu tekemään jo langanostohetkellä, vaikka ei vielä edesihan varmasti tiedä, että tuleeko siitä pipo vai ranteenlämmittimet.

Asuina meillä on raitaa vähän eri tavalla. Pirjolla on kukkasydäntähtiraitoja ja tummanpunaiset tiukkikset, Purjolla valkoista ja vaaleanruskeaa raitaa on piristetty vaaleanpunasilla resoreilla ja aplikoidulla koirankuvalla. Nämä ovat tällaisia letkeitä ihan-kohta-on-viikonloppu -asuja, joissa voi tehdä kaikkea muta paitsi siivota, tiskata, pestä pyykkiä tai metsästää villakoiria.