Photobucket

Viikkomme Viiraamossa jätti meille muutamia kysymyksiä, joista isoin on anoppi-ihmettely. Anopista siellä puhuttiin paljon ja hartaasti, mutta meille ei ihan selvinnyt, mikä ihmeen eläin se semmoinen oikein on. Eläimeksi me päättelimme sen siksi, että muutamakin viiraamoviskaali kertoi, miten anoppi oli haukkunut tai peräti murissut vihapäissään heille milloin mistäkin. Kahvipöydässä vaikutti siltä, että anopit eivät pidä joistakin aikuisista ollenkaan.

Lisäksi me saimme tietää, että jotkut anopit istuvat sohvalla ja seuraavat tarkasti, mitä ihmiset kodeissaan puuhailet. Osa anopeista voi tehdä tätä tuntitolkulla, äänettöminä ja hiljaisina. Vain pää kääntyy seuraten muiden huoneessaolijaoiden liikkeitä. Tämä on kuulemma ahdistavaa, koska haukkuvaa anoppia arvaamattomampi on mykkä lajitoveri. Oikein laiskat anopit käyvät sohvalle pitkälleen, eivätkä nouse siitä kuin korkeintaan syömään. Silloinkin ne moittivat tarjottua ruokaa, sillä anopit ovat hyvin herkkävatsaisia. Kahvia ja pullaa voi aina laittaa pöytään, sillä närästystaipumuksesta huolimatta anopit voivat juoda kahvia litrankin päivässä.

Jotkut anopit tulevat kutsuttuina käymään, mutta ovelin osa ilmestyy noin vain ovelle. Niistä ei koskaan tiedä, ovatko ne tulleet oleilemaan tunniksi vai koko loppuvuodeksi. Vierailun pituutta ei kuitenkaan kannata kysyä, koska se saa tulijan joko huokailemaan yksinäisyyttään tai nalkuttamaan epävieraanvaraisuudesta. Onneksi kuulemamme mukaan monille lapsille on runsaasti iloa anoppien seurasta, joten vaikka perheen aikuiset purevat hammasta ja miettivät eroonpääsykeinoja, nauttivat alaikäiset täysillä saamastaan huomiosta ja hemmottelusta. Paitsi ne lapset, jotka joutuvat luovuttamaan huoneensa anoppien käyttöön. Kukaan muu ei siinä huoneessa voi nukkua, sillä anopit kuorsaavat kaikuvasti ja könyävät wc:ssä ainakin seitsemän kertaa yössä. Suurin osa anopeista on sisäsiistejä, mutta löytyy myös hyvin ikääntyneitä dementikkoversioita, jotka eivät ole. Ne taas voivat ilahduttaa aamupalalle kerääntynyttä perhettä esittelemällä erilaisia tapoja laittaa tekohampaat suuhunsa ennen ateriaa  tai vaihtoehtoisesti syödä ilman hampaita.

Anoppia ei koskaan pitäisi jättää yksin kotiin, koska monet niistä tutkivat salaa kaappien sisältöjä. Osalla anopeista on varsinaisena vitsauksena tapa ilman erillistä pyyntöä siivota hyllyjä ja siirrellä tavaroita paikasta toiseen. Erityisesti ne tuntevat intohimoa kylpyhuoneen kaappien sisällön tutkailemiseen, joten ennen kuin anoppi tulee taloon, pitää kaapit joko lukita tai ainakin kalleimmat hajuvedet siirtää turvaan. Keittiön kaapit ovat seuraavana tulilinjalla, eikä ole kerta eikä kaksi kun puuhakas anoppi on organisoinut kaiken omasta mielestään paremmille paikoille. Eräällä viiraamoviskaalilla meni kolme kuukautta etsiessä sitä parempaa paistinpannua, joka lopulta löytyi eteisen yläkaapista käärittynä pellavapyyhkeeseen.

Vaikka anopit näyttävät olevan aika hankalia tapauksia, riitti niistä monta riemua jaettavaksi muiden kanssa. Anoppivertailut tuntuivat olevan yksi tapa kisailla työkavereiden kanssa siitä, kenelle on sattunut hassuimpia juttuja. Harmi, että meillä ei ole anoppia ollenkaan, emmekä edes tiedä, mistä sellaisen saisi. Etsimme vähänkäytettyä vaihtoehtoa Keltaisesta pörssistä, mutta sieltä ei löytynyt ainuttakaan tähän hätään. Pitänee katsoa huomenna kympin riveiltä sieltä sekopäisten osastosta vai oliko se sittenkin sekalaisista ilmoituksista, samapa tuo.

Vaatepuolella on taas kerran tätä leppoisaa oloasua. Punaisia housuja meillä taitaa olla jo kymmeniä, tässä vaihteeksi collegekankaasta. Paidatkin ovat perinteiset eli huipputylsiä siihen asti, kunnes lisäämme aplikaation. Jostain syystä tällainen kuvapaita on paljon mukavampi kuin yksivärinen.