Photobucket

Edes sunnuntain kunniaksi emme vaivanneet päätämme ja miettineet kekseliäämpää kuvauspaikkaa. Harmi. Sen sijaan olemme tutustuneet siivousvälineiden ihmeelliseen maailmaan, mutta siivoamiselle olemme sanoneet kiivaasti, että "kiitos ei". Meillä on muutamia vahvoja periaatteita ja yksi niistä on, että jokainen siivotkoon omat sotkunsa.

Meistä on perin kummallista, että jos me nostamme pudottamamme mainokset takaisin pöydälle ja puunaamme lattiaa välittömästi, kun pudotamme pisarankin mehua, niin jotkut olettavat, että teemme saman heidänkin puolestaan. Löytyypä niitäkin, joiden mielestä heidän sotkujaan tulee siivota vuorotellen, mutta meidän tulee yksin vastata omien suhrujemme puhdistamisesta. Se on epistä, ja sille me kiljumme karmean vastalauseemme.

Siivousvälineistä hupaisin on pölyhuiska. Meillä on sellainen staattinen raidallinen, jonka pitäisi tuoda iloa elämään ja kerätä sähköisyydellään pölyt sisäänsä. Säännöllisin välein se pitäisi viedä ulos, ja kaikki suloiset pölypallerot pitäisi päästää taivaan tuuliin osaksi ekosysteemiä. Valitettavasti meidän pölyhuiskamme ei toimi niin, vaan ulkona se suorastaan tarrautuu mustasukkaisesti kaikkiin hiukkasiin, ja sisään tulee enemmän pölyä kuin siellä ennestään oli. Epäilemme, että pölyhuiskamme on läheisriippuvainen, ja etsimmekin kuumeisesti terapeuttia, joka voisi oloaan helpottaa ja samalla pääsisimme eroon useiden vuosien ajan kerätystä tomusta.

Seuraavaksi lystein siivousvekotin on ehdottomasti pölynimuri. Kone on vain kone, mutta pölypussin ostaminen tekee siivouksesta lähes salapoliisityötä. Jostain syystä pölypusseja löytyy varmaan satoja erilaisia malleja, eikä kaupassa koskaan muistu mieleen, millainen sopii juuri meidän imuriimme. Muistaako joku oikeasti koneensa merkin ja mallin? Emme me ainakaan. Eikä edes ole niin, että kaikissa Philipseissä olisi samanlainen pölypussi, vaan suunnittelijat ovat täysin satunnaisesti kehitelleen erilaisia viritelmiä merkistä ja mallista piittaamatta.

Niistä nihkeä- ja vähän muuhunkin pyyhintään tarkoitetuista mopeista me emme pidä, koska niitäkin löytyy vaikka mitä malleja. Yksi niiaa, toinen mahtuu sohvan alle, kolmannella saa nurkat puhtaiksi ja neljäs on muuten vain kätevä. Lisäksi siivoukseen liittyy valtava määrä liinoja, rättejä, erilaisia sieniä ja muuta sälää, jonka perusteella taistelusta pölyä vastaan on tullut suoranaista välineurheilua. Emmekä ole vielä sanoneet sanaakaan erilaisista käsineistä tai aineista, jotka räjäyttävät lian pois ja siinä sivussa myös käsien ihon puhumattakaan puhdistettavan pinnan väripigmentistä tai kiillosta.

Kaikesta tästä voi päätellä, että me emme siivonneet tänään, vaan keskityimme saarnaamaan kaikille muille puhtaan kodin tärkeydestä ja jokaisen osuudesta sen tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi meillä on päällä tälläistä pikkusievää pyhäpukua eli Pirjolla mansikkahelmainen mekko ja Pirjolla keltainen liivihame. Sunnuntaisin ei sovi siivota, mutta saarnata siitä voi ihan hyvällä omallatunnolla. Mutta vaikka on pyhä, ei mikään estä pyyhkäisemästä puhtaaksi lattiaa sen jälkeen, kun on kuoruttanut sen vadelmahillolla. Ettäs tiedätte.