Photobucket

Mainio otsikko, vaikka itse sanommekin. Siinä on neljään sanaan saatu mahtumaan monta suurta  ajatusta. Oikeastaan keksimme sen katsoessamme vaatevarastoamme ja ihmetellessämme, mitä emme vielä ole esitelleet kuvissa. Päädyimme sitten näihin raitoihin - yllättävää, vai mitä. Violettia meillä on aika vähän, vaikka se värinä onkin oikeastaan aika lysti. Joka syksy tulee sellainen olo, että pieni määrä lilaa, purppuraa tai jotain muuta sinipunaisen sävyä voisi olla paikallaan. Ja joka syksy noin kuukautta myöhemmin se olo onkin mennyt ohi. Niin kaappiin jää epämääräinen määrä violetihtavia vaatteita odottamaan seuraavaa syksyä ja sinipunaista oloa. Pirjo päätti pitäytyä perinteisessä punaisessa ja vihreässä, joten ei tässä ihan hurjiksi ole heittäydytty vaaterintamalla.

Tänään olemme osallistuneet pienimuotoiseen kerma- ja sacherkakkujuhlaan, jossa tärkeintä oli äänekäs laulu monilla eri kielillä sekä sankareiden ihailu. Kakkupuolella iski pieni hysteria, sillä toivottua suklaamansikkabanaanikakkua ei löytynyt mistään, ja toisaalta olemme aivan liian epäsystemaattisia ymmärtääksemme tilata herkkuja etukäteen. Meidän konditoriamme sijaitsee kaupan pakastealtaassa, ja iloksemme sen valikoimat ovat vuosi vuodelta parantuneet. Tai no se sacherkakku kökötti ihan tavallisessa pullatiskissä ja näytti aika orvolta, joten päätimme pelastaa sen parempaan kotiin tai ainakin parempiin suihin.

Täytyy myöntää, että kaikki kaksi kakkua oli aika paljon. Väitetään, että liiasta herkkujen syömisestä pääsee sokerihumalaan, mutta se on ikivanhaa tietoa 90-luvun alusta. Myöhemmin keksittiin, että suurin osa sokerihumalaksi väitetystä tilasta johtuu siitä, että ilo äärettömän harvoin tarjotuista herkuista käy ylitsevuotavaiseksi ja lapset riehaantuvat silkasta elämisen ilosta ja onnesta. Jostain syystä vapaasti makeaa syövät lapset eivät (paatuneina?) sokeririekkumiseen päätyneet, vaan vaivaa todennettiin pääasiassa sokerikielteisten vanhempien perheissä. Kohtuus kaikessa olisi paljon parempi kuin jatkuva kieltäminen tai hillitön heittäytyminen hiilihydraattien vietäväksi.

Huomenna me syömme aamupalaksi hieman suklaakakkua ja ehkä ripauksen kermavaahtoa, mutta sitten on aika palata takaisin arkeen ja porkkanatikkuihin. Jotka muuten ovat tähän aikaan vuodesta todella hyviä ja oikeastaan ihan samaa ainetta kuin kakkukin, siis joltain molekyylirakenteeltaan tai mikä se nyt olikaan. Yhtä riehaannuttavaa, jos syö kaikki!