Photobucket

Taas on yksi tapahtumarikas päivä Viiraamossa taakse jäänyttä elämää. Tänään tutustuimme lakiasioihin kerrankin niin, että meitä ei syytetty mistään. Eteemme on avautunut aivan uusi maailma päästessämme kurkkimaan tarjouksia, sopimuksia, täsmennyksiä ja etenkin hylkäyspäätöksiä. Ne ovat kaikki salaisia, joten emme voi kertoa sen enempää. Sen voimme kuiskata, että ihan luotettavalta kauppakumppanilta ei tunnu sellainen, joka ei osaa yhteenlaskua vaan väittää sinnikkäästi, että 388 on ihan yhtä paljon kuin 833.

Lisäksi olemme saaneet piirrellä prosessikaavioita. Niissä kuvataan neliöillä ja nuolilla ja kulmasuunnikkailla se, miten asioiden pitäisi tapahtua. Me saimme piirtää sinkoilevia salamoita kaikkiin niihin kohtiin, joissa prosessissa on möykky eli todellisuus kieltäytyy toimimasta niin kuin kaavioon on kuvattu. Saimme istua vähän aikaa laatupalaverissakin. Siellä kerrottiin, että kaikki on hurjan hienosti, koska papereihin on osattu ja muistettu merkitä riittävä määrä prosesseja (ja niitä meidän salamoitamme), vaikka oikeastaan mikään ei mene niin kuin piti. Laatu on sitä, että raporttiin on ohjeiden mukaisesti oikealla tavalla kirjoitettu puppua. Loppupalaveri meni miettittäessä, millä kirjaimilla ensi vuonna laadusta puhutaan, otetaanko C ja A ja F vai sittenkin E, F, Q ja M. Meistä paras yhdistelmä olisi H, Ö, P, L ja Ä.

Niin kiire meille tuli, että kuvakin otettiin vasta siinä vaiheessa, kun jo olimme lähdössä kotiin. Istumme tässä maailman ihanimman kuplamuovirullan päällä. Kuvitelkaa: melkein sata tai ainakin 40 metriä poksuteltavaa muovia ihan keskellä Viiraamon käytävää. Täällä on pakko olla hurja määrä hermostunutta väkeä, jota varten kokonainen rulla rauhoittavaan napsutteluun tarkoitettua muovia on hankittu. Naks ja pops vaan teillekin, tämä on työterveyttä halvimmillaan. Luotettava taho kertoi, että ultimaattisen poksuttelunautinnon saa silloin, kun laittaa pätkän kuplamuovia mankeliin. Ehkä kokeilemme sitä joskus, jos vain keksimme, minne se mankeli on täällä piilotettu.

Tuolla taustalla näkyy hyvä ystävämme Sulo eli harmaa salaisten papereiden keräämiseen tarkoitettu lukollinen roskis. Sinne olemme kantaneet arkistosta jos minkälaista henkilörekisterilain mukaista nimilistaa ja hankintaluetteloa. Kokeilumielessä sujautimme sinne myös muutaman hyvinluetun sanomalehden, joissa oli meidän mielestämme arveluttavaa tietoa. Joku fiksu varmaan keksi, että tehtävänämme tänään oli täyttää Sulo piripintaan, ja mikä olisi näppärämpi tapa tehdä se kuin syöttää hänelle muutama sunnuntainen Hesari.

Vaatetuksesta meillä ei nyt näy kuin nämä fleecetakit ja -hatut sekä sukkahousut, mekot kun jäävät takkien alle. Purjon takissa on reikäkoneella tehty pitsikuviointi ja Pirjon takissa on somisteena paljettinauhaa sekä pitkä rivi nappeja. Näytämme kovasti vähintään merkantilisteilta ellei peräti ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilta epäakateemikoilta.

Ai niin, tänään me uskoimme varmasti, että näimme entisen kerhoepäkaverimme Kirveli Remuaron täällä Viiraamossa. Hissistä pujahti ulos tismalleen Kirvelin terävä nenä ja väpättävä ylähuuli, joten uskoaksemme muukin kroppa seurasi mukana. Ikävien ihmisten näkeminen TET-harjoittelussa tietää yleensä pahaa, joten poislähtiessämme asettelimme toiveikkaina banaaninkuoren hissin eteen. Ehkä se paha vaihteeksi kohtaisi Kirvelin liukastumisen muodossa.