Photobucket

Nyt se on loppu, onneksi niin meille kuin Viiraamon väellekin. Olemme suorittaneet TET-harjoittelumme kiitävästi, joka lienee aika lähellä kiitettävää. Meillä on ollut erinomaisen hauskaa, joten voisi kai sitäkin käyttää arvosanana. Siis sitä erinomaista.

Täällä järjestettiin tänään pieni juhla, ja mekin laitoimme hulmuhelmamekkoset päälle. Ajattelimme, että miten huomaavaista muistaa meitä pieniä TETtiläisiä läksiäisjuhlatilaisuudella, mutta sitten tajusimme, että eipä se kakuttelu ja kahvittelu ollutkaan tarkoitettu meille. Nyt sattuikin olemaan johonkin omituiseen muinaistapahtumaan liittyvä vuosijuhla, jota kunnioitettiin prässihousuilla ja kimallemekoilla ja pitkillä puuduttavilla puheilla, joissa ei ollut mitään tolkkua. Palkinnoksi kärsivällisestä kuuntelusta sai kahvia ja kermakakkua. Me vähän levottomammat kuulijat jouduimme tyytymään suklaakekseihin.

Viimeisenä harjoittelupäivänä väriksi valittiin punainen. Pirjo halusi kultaa ja samettia, Purjon mielestä vakosametti ja iso pitsikaulus olivat omiaan tällaiseen  pienimuotoiseen iltapäivätilaisuuteen. Kuvauspaikaksi valitsimme korkean lipaston, jonka yläpuolelle oli juuri kiinnitetty jotenkin tähän muistelupäivään liittyvä kyltti. Me hieman parantelimme sitä ja mietimmekin nyt, mahtaako kukaan maanantaina huomata uutta tekstiä. No, eipä sillä väliä, sillä ensi viikolla me emme enää ole napsuttelemassa kuplamuovia käytävällä vaan kaikille alkaa ankea arki.

Koska kukaan suurvisiireistä tai muista viskaaleista ei ollut yhtään kiinnostunut meistä, päätimme pitää keskenämme sellaisen työsuhteenpäätöspalaverin, jollainen henkilöstöstrategian mukaan täytyy ehdottomasti järjestää. Mietimme siis yhdessä viikon plussia ja miinuksia. Hyviä puolia olivat ainakin oma työhuone ja pitkät käytävät, joita pitkin saattoi juoksennella aikaisin aamulla. Viiraamossa ei olla kovinkaan aamuvirkkuja, joten meillä oli usein ennen kahdeksaa mahdollisuus kokeilla sisäratajuoksua ja aitapoukkoilua. Tiesittekö, että kopiopaperilaatikoista saa aika hyviä esteitä? Niin ja hissi pitää ehdottomasti laskea plussapuolelle. Oikein tylsinä hetkinä ajelimme edestakaisin kerrosten välejä ja toivoimme, että mukaan osuisi muitakin. Aina, kun samaan aikaan oli painettuna kolmen eri kerroksen nappia, hihkaisimme iloisesti "BINGO".

Miinuspuolelle joudumme pitkään harkittuamme kirjaamaan osaamispotentiaaliarvostusvajeen, joka oli melkein käsinkosketeltava. Viiraamo on siitä vinha paikka, että siellä ei osaaminen ole kovinkaan korkeassa kurssissa. Mekin olisimme osanneet vaikka mitä, esimerkiksi järjestää kyniä värien mukaiseen järjestykseen, mutta sitä emme saaneet tehdä, koska se ei kuulu TET-harjoittelijoille. Eipä se näyttänyt kuuluvan kenellekään, niin sekaisin kaikki kynät olivat tarvikevarastossa.

Vielä emme ole ihan varmoja siitä, olemmeko helpottuneita päästessämme takaisin tavalliseen, mukavaan, tapahtumaköyhään omaan elämäämme vai tuleeko meille sittenkin ihan vähän ikävä Viiraamon väkeä. Tai siis niitä alamaisia, joiden kanssa töitä teimme ja joita ehkä hieman myrkytimme tönkköpaksulla kahvilla. Hyviin puoliin pitää varmaan laskea se, että ensi viikolla ei kukaan kärsi mahavaivoista takiamme.