Photobucket

Joulu on jo ihan lähellä, ja lahjavihjeemme tänään on se perinteisistä perinteisin eli kirja. Niitä on kaikenlaisia ja kaikenlaisille. Lapsille on kuvakirjoja ja sellaisia syötäviä pureskelukirjoja, joita tietystä kulmasta haukatessa kuuluu lystejä ääniä. Melkein kuulee ystävällisen äänen kärsivällisesti kysyvän, että "mitä sanoo tomaatti" ja lukijan iskevän hampaansa napakasti kiinni kirjaan saaden aikaan tomaatin äänen. Me emme aikaisemmin tienneet, että vihannekset ääntelehtivät, mutta aika oli tämäkin saada tietoomme. Lisäksi löytyy opuksia juuri lukemaan oppineille ja jo edistyneemmille sanataitureille, nuorisokirjoja täynnä vampyyreja, noitia tai hevosia ja edelleen aikuisille jännitystä, romantiikkaa ja muuten vain päivänpolttavaa asiaa sarjakuvakirjoista puhumattakaan. Vanhuksille löytyy taas kuvakirjoja, joten ympyrä sulkeutuu. Tosin näissä kirjoissa kuvat ovat yleensä mustavalkoisia eikä kirjasta kuulu ääniä, vaikka miten puristelisi tai tekohampailla näykkisi.

Kirja on hyvä lahja, koska se kehittää mielikuvitusta. Jos me emme lukisi mahdottomasti, emme osaisi kirjoittaa näitä blogejamme. Tosin se voisi olla melkoinen siunaus aika monelle, sillä tilastojen mukaan näitä silmäillään kuukaudessa noin 35 tuntia. Miettikää vähän: se on melkein työviikon verran. Eikö teillä ole parempaa tekemistä vai oletteko koulun ATK-luokassa vailla järkevää tekemistä (koska koulun koneilla on estot pelisivuille ja facebookiin niin joudutte keksimään sijaistoimintoja ja tulette lukemaan meistä?). Ehkä meidän pitäisi hiljalleen harkita jonkinlaisen asiankin keksimistä tämän tyhjänlöpinän tilalle.

Me luulimme pitkään, että kaikki rakastavat kirjoja. Niitä on meillä kaikkialla: pöydällä, tuoleilla, kirjahyllyssä ja joskus jopa pakastimessa. Se tosin oli vahinko, meidän piti laittaa sinne jäätelöpaketti, mutta menimme sekaisin oikeassa ja vasemmassa, joten kirja vasemmasta kädestä päätyi jäähtymään ja jäätelö oikeasta kädestä sai kaikessa rauhassa sulaa pöydällä. Onneksi asia huomattiin ajoissa eikä varsinaista vahinkoa tapahtunut. Litra vaniljajäätelöä on muuten ihan mukava lounas kahdelle. Niin, siis luulimme, että kaikilla on kirjoja ja että on ihan normaalia peruselämää lukea teos silloin ja toinen tällöin. Kerhossa meidän silmämme aukenivat: suurin osa kerholaisista ei lue koskaan, eikä heille lueta edes sarjakuvia.

Hyvänen aika, että ei olisi kirjoja! Mitä sitä silloin tekisi? Todennäköisesti me ehtisimme paljon enemmän pahantekoon ja kiukuttelemaan, jos emme aina joskus kaivaisi hyllystä esille Mauri Kunnaksen Koiramäki -kirjoja tai ainakin Risto Räppääjää Heinähatusta ja Vilttitossusta puhumattakaan. Luultavasti kirjat ovat pelastaneet meidän läheisemme monelta harmaalta hiukselta, sillä kirjojen avulla meidät on saanut aika pitkäksikin aikaa istumaan paikoillaan.

Lukekaa hyvät ihmiset! Toivokaa, että oikein monesta lahjapaketista löytyisi kirjoja, kuvilla tai ilman. Tai menkää edes kirjastoon, ja lainatkaa sieltä kassikaupalla lukemista joulunpyhiksi. Siinä suklaakonvehtien ja luumukiisselin välissä ennättää varsin hyvin sukeltamaan mielikuvitusmaailmaan. Kirjat kun ovat siitä mukavia, että kuvat voi luoda omassa mielessään, jos joku toinen ei ole niitä vaivautunut piirtämään.

Tänään otimme blogin kuvaan oikein ison lahjakassin, johon mahtuu arviolta 15 opusta. Tai ennemmän, jos ne ovat pieniä. Asuina meillä on Minni-trikoota mekkona ja paitana. Näissä on aika leppoisaa lukea vanhoja kirjoja, sillä ne eivät ole kertakäyttötuotteita vaan niitähän voi selailla uudestaan ja uudestaan.