Photobucket

No niin, nyt olisi aika heittäytyä jouluhysterian vietäväksi. Kaikkialta tulvii ohjeita kiireettömästä joulusta ja rauhoittumisesta ja hiljenemisestä, ja samaan syssyyn lehdet ovat täynnä monimutkaisia ruokaohjeita, toivelahjavinkkejä ja ohjeita siitä, miten koti puetaan joulukuntoon teemavärien avulla. Samaan aikaan pitäisi sekä loihtia unohtumaton joulu kaikilla höysteillä täydellisissä kulisseissa että vetäytyä metsämökkiin hankien keskelle retriittiin itsensä kanssa. Ihan vähän mahdotonta jopa meille.

Mutta pois tämä kaikki täydellisyys meistä. Pidämme perinteistä, ja niihin kuuluu se, että hyvissä ajoin marraskuussa suunnittelemme kaiken valmiiksi, ja kutakuinkin näihin aikoihin unohdamme kaikken valmiiksi tuumitun ja heittäydymme tunteella joulukiireisiin. Olemme jo autuaasti unohtaneet, mitä kaikkea piti hankkia hyvissä ajoin tai miksi ihmeessä ostoslistaan on kirjattu "neljä purkkia rahkaa". Emme kai ole olleet aikeissa tehdä joulunodotuspashaa?

Näin käy ihan joka ikinen joulu! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta jostain syystä meistä ei ole sitä suunnitelmaa noudattamaan. Vaikka miten olisimme päättäneet, että emme lähetä joulukortteja kuin kaikkein lähimmille, huomaamme etsivämme muinaistuttujen osoitteita ilahduttaaksemme heitä tonttuisella kirjekuorella. Toisaalta näemme niitä kaikkein lähimpiä päivittäin, joten on ihan typerää lähettää heille korttia, koska voisimme voivotella joulua ihan henkilökohtaisesti. Siitä huolimatta sen kortin postilaatikkoon kannamme, tosin ilman virallista merkkiä.

Kaikenlaiset jouluhankinnat saavat meidät valtaansa juuri nyt, kun ohjeiden mukaan pitäisi hiljalleen tyyntyä ja rauhoittua. Ehei, tänään ja huomenna muistamme, että kuuseen pitäisi ostaa hieman koristeita ja kynttilälyhdyt kaipaavat täydennystä. Lisäksi olisi mukavaa, jos jouluna olisi hyasintti tai kaksi, vilkkuvia valoja pihapuissa ja kauniita lahjakasseja. Unohdamme varhaisdementiassamme, että ostimme juuri viime joulun jälkeen alennusmyynneistä tasan tarkkaan äsken lueteltuja asioita, joten joulupoukkoilumme paikasta toiseen on täysin tarpeetonta. Lisäksi me saamme hyasinttien tuoksusta päänsärkyä, joten hauska ajatuksemme aiheuttaa loppupelissä rypistyneen otsan ja vuotavat silmät.

Mutta kun tämä kaikki kuuluu meidän jouluumme! Etukäteen tarkkaan harkitusta ja melkein niukasta juhlinnasta hulahdamme suoraa toiseen äärilaitaan eli hankkimaan kuitenkin vielä jotain, joka on ehdottoman tarpeellista. Yleensä se merkitsee lahjoja läheisille ja joskus myös meille itsellemme. On niin mukavaa ilahduttaa jotakuta, ja erityisen mukavaa on ilahduttaa itseään. Tämä kaikki siis siltä varalta, että tontut ovat menneet epähuomiossa raportoimaan Korvatunturille jotain toistaiseksi todistamatonta pahantekoa. Emme se olleet me, ihan totta!

Kylmä on edelleenkin, mutta uhkarohkeasti käväisimme keskipäivän aikoihin ulkona. Purjon haalariin on aplikoitu Hello Kitty -kuvio, mutta Pirjo luottaa koiravoimaan ja esittelee 101 dalmatialaisella kuvioitua päähinettään. Kuva otettiin sisätiloissa, joten tumppuja meillä ei taaskaan ole kädessä.