Photobucket

Tänään emme ole lahjomistuulella, sillä olemme juuri kotiutuneet kerhon joulujuhlasta ja siksi täynnä puhinaa. Joka vuosi sama juttu ja joka vuosi meillä sama marmatus: miksi pienet ja vähän isommatkin lapset saavat pilata muiden lasten harjoitteleman ja jännittämän esityksen? Emme ymmärrä, emme sitten niin millään, että osa vanhemmista antaa lastensa juoksennella ympäriinsä riehumassa juuri silloin, kun enkeli yrittää ilmestyä Marialle tai kun paimenet saapuvat vakavina seimen äärelle.

Jossain on pakko olla erityinen huonotapaisten terroristivanhempien koulutuslaitos, jossa ohjataan ja opastetaan siihen, miten saada lapsensa pilaamaan muiden juhlat. Siellä istutaan luokkahuoneissa vakavina kirjoittamassa muistiin, että erityisen viihdyttävää muiden kannalta on tuoda joulujuhlaan nälkäinen ja flunssainen lapsi, joka sitten huutaa palosireenin lailla väsymystä ja tyhjää vatsaa. Tietenkään vanhemmat eivät huomanneet ottaa mukaan evästä, koska he olettivat, että jo viisi tuntia nukkunut lapsi jatkaisi uniaan juhlassa. Se on tavallisesti niin hyväuninen. Lapsen kanssa ei voi poistua juhlasalista, koska silloinhan vanhemmat voisivat menettää jonkun näytelmänpätkän tai muun esityksen. Sillä ei ole merkitystä, että puoli salia pitelee korviaan kirkkaanpunaisen alaikäisen ilmaistessa tunteitaan  ja esitellessä vahvoja keuhkojaan.

Toinen terroristivanhempien suosima keino on juhlan reaaliaikainen selostaminen kännykkään tyyliin "nyt se Niemisen Mirkun isonenäinen poika on joulupukkina ja se Mäkisten naapurissa asuva tyttö, mikä sen nimi nyt on, se joka tapauksessa tuli ovesta ja sanoi, että joulu on peruttu. Ja kuule ota sieltä kaupasta paketti voita...". Tämä tietenkin riittävän äänekkäästi, että puhelinyhteyden toinen osapuoli kuulisi kaiken hälinästä huolimatta. Erityisen suuri viihdearvo on sillä, että lasten laulaessa tämä selostaja hyräilee epävireisesti puhelimeensa samaa laulua aivan kuin olisi osa kuoroa.

Ja jos ei metelillä onnistu häiritsemään muita, voi aina ottaa kameran tai ainakin kännykkäkameran, ja ryhtyä kuvaamaan esitystä. Tämä täytyy tehdä riittävän kaukaa, mutta kuitenkin niin, että pystyy samalla estämään näkymän esiintymislavalle mahdollisimman monelta. Jos näytelmässä on hämäryyttä vaativa kohtaus, kannattaa ehdottomasti pyrkiä kuvaamaan sitä maksimaalisten salamavalojen loisteessa. Voihan siitä näytelmän tunnelma kärsiä, mutta ainakin tulee hyviä kuvia.

Lisätään listalle vielä ne kerholaisten pikkusisarukset, joista jotkut saavat täysin hallitsemattomasti vaeltaa ympäriinsä, ihan näyttämölle ja esitykseen asti. Siellä terroristivanhempien koulutussolussa kun ollaan sitä mieltä, että normaali, terve lapsi ei voi missään istua rauhassa paikallaan, vaan lajityypilliseen tapaan hänen kuuluu potkia muita, hyppiä, juoksennella ympäriinsä ja muutenkin tehdä kaikkea muuta kuin seurata esitystä. Jos lapsi istuu kymmenenkin minuuttia paikallaan, on kyseessä kehdosta alkaen lannistettu ja alistettu lapsi, joka ei uskalla tehdä yhtään mitään. Juoksentelua ei saa kieltää, koska lasten tulee olla tervetulleita lasten juhliin. Jostain syystä niitä juhlivia lapsia - meidän tapauksesamme kerholaisia - ei tarvitsekaan kunnioittaa, vaan riekkumisella saa pilata esityksen kuin esityksen.

Huomaatteko, puhumme asiasta oikein sydämen kyllyydestä, koska se ärsyttää vuodesta toiseen entistä enemmän. Vähän pehmentääksemme sanomaa laitoimme päälle hempeät vaatteet eli pitsilegginsit, valkoiset trikoopuserot ja puuvillamekot. Pirjolla on kaksivärinen tunika, jossa on edessä Hello Kitty -aplikaatio, ja Purjolla on liivihame, jonka taskua koristaa pätkä pitsiä. Lahjakassiin voisimme tänään pakata ison möhkäleen muiden kunnioittamista ojennettavaksi etenkin sille Joosefia esittäneen Veetin äidille, joka katsoi asiakseen keskeyttää koko paimenkuvaelman, koska ei saanut kuvattua esitystä oikeasta kulmasta.