Photobucket

Tämä päivä on mennyt avustavissa tehtävissä. Olemme huhkineet kuin parhaatkin Korvatunturin kausityöläiset jo aamusta asti, ja tässä kuvassa alkaa urakkamme olla loppusuoralla. Touhussa ja tiimellyksessä on Purjolta jo tonttulakkikin karannut käsistä, mutta onneksi pikkuiset kulkuset kaula-aukossa helkkäävät jokaisesta liikkeestä. Pirjolla on lakkinsa vielä tallessa, ja hyvä niin, koska hänen velourpuserossaan ei ole mitään kilisevää, josta voisi päätellä, missä ollaan menossa.

Tänään oli kuulemma joulun kiihkein ostospäivä. Me emme sitä huomanneet, sillä suuntasimme kulutushysterian armoitettuihin basaareisin eli kauppakeskukseen jo ennen kuin edes parkkihallia oli avattu. Varhainen lintu nappaa varhaisen madon, ja aikaisen aamun ostaja välttää ruuhkat ja jonotuksen. Liikkeiden avatessa oviaan saimme varsin rauhassa liikkua paikasta toiseen ja suorittaa toimeksi saamamme tehtävät sellaisella ripeydellä, että itseäkin ihmetytti. Olemme varsinaiset joulunalusajan tehotytöt, vaikka itse sen sanommekin.

Kävimme hyvin monessa kaupassa ja saimme ihmetellä hyvin monia asioita. Kirjakaupassa asiakas etsi kirjaa, jossa kannessa on nainen ja tarina kertoo Lapin sodasta. Kirjan tekijästä tai teoksen nimestä hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, mutta naapurin Terttu oli sellaisen viime viikolla käynyt ostamassa, joten myynnissä se on. Kummastuksellamme ei ollut rajoja, kun ystävällinen myyntihenkilö lähes välittömästi tiesi, mistä kirjasta oli kyse. Opus ei ole Suomi lukee -listalla tai edes joulun muotovalioissa, vai mikä se virallinen suosituskirjaluettelo nyt onkaan. Lukevatkohan ne myyjät oikeasti kaikki uutuus- ja vanhuuskirjat?

Lelukaupassa asiakas etsi sellaista peliä, jossa on pallo. Mitään muuta hän ei siitä tiennyt, mutta se olisi kummipojan ainoa toivelahja ja todella tärkeä. Myyjä mietti hetken, ja esitteli labyrinttipeliä, mutta asiakas oli sitä mieltä, että kyseisessä pelissä ei ole palloa vaan kuula, se olisi vaarallinen leikkijälleen. Kauppa tongittiin läpikotaisesti, mutta mitään sopivaa ei löytynyt. Muutamien tarkentavien puhelinsoittojen jälkeen paljastui, että kyseessä oli se alkajaisiksi katseltu puinen laatikko, jossa palloa tai kuulaa, ihan miten tahansa, yritetään saada matkaamaan tiettyä reittiä kulmasta toiseen. Miten ihmeessä kaikkien muiden pallopelien keskellä myyjälle tuli ensimmäisenä mieleen se oikea? Epäilemme vahvasti, että myyjillä on meediokykyjä.

Jouluaattoon on vielä viikko aikaa, joten viimeistelemme tähänastisen tuotoksemme ja siirrämme sen kuistille odottamaan siirtoa eteenpäin. Joulupukki on jo useana vuonna ulkoistanut osan pakkaustoimintoa kaltasillemme määräaikaisille työntekijöille, jolloin Korvatunturilla voidaan panostaa logistisista prosesseista huolehtiviin kuljetustonttuihin. He käyvät noutamassa työmme tuotokset välivarastoon, josta ne aattona toimitetaan ympäri maata ja vaikka koko maailmaa. Toivottavasti Joulupukki ei ikinä benchmarkkaa eli matki Itellaa, koska silloin 10% paketeista katoaisi, 10 % jäisi pyörimään jakelukeskukseen, 20 % jaettaisiin väärälle vastaanottajalle, 40 % olisi myöhässä ja vain 20% saapuisi ajoissa perille. Surullinen olisi sellainen joulu, joka kuluisi katoamisilmoituksia täytellen.